Aika lentää! Suunnitelmamme ensimmäisille päiville

C9285583-A9D6-4279-AB05-D3D31853A79A
E29DDD49-F773-4EAA-8939-C06A0218158E
8BD33228-56E8-4FF0-B1EA-658BB19C23CE
OMG. Kauan ja hartaasti odotettu päivä on vihdoin käsillä. Kun tämä postaus tulee julki, istun mitä todennäköisimmin täpinöissäni lentokoneessa kohti toista kotiani, USA:ta. Tuntuu absurdilta, että tätä päivää on taas odotettu vuoden päivät ja tässä sitä ollaan, viimein matkalla.

Lennän Austiniin, jossa poikaystäväni tulee noutamaan minut lentokentältä. Ensimmäiset pari yötä tulemme viettämään Austinissa kierrellen ja katsellen, tutustuen kaupunkiin. Olen ollut Austinissa kerran, mutta tuo visiitti oli vain parin tunnin mittainen, joten on kiva päästä näkemään enemmän.

Suunnitelmissa olisi mennä ensiksi kirjautumaan hotelliin ja sitten syömään jotain. Katsotaan sen jälkeen, mikä on fiilis; jaksammeko aloittaa turisteilut heti tänään illalla vai vietämmekö illan hotellilla ja ihmettelemme kaupunkia paremmin vasta huomenna. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tarkasti emme ole päättäneet, mitä kaikkea tulemme tekemään ja muutenkin tuo tuntuu täysin sivuseikalta sen rinnalla, että saamme vihdoin viettää aikaa toistemme kanssa.

Maanantaina ajamme Dallasin seudulle, jossa poikaystäväni asuu. Siellä tulemmekin viettämään suurimman osan tästä kuukaudesta. Palaan postausten pariin luultavasti vasta sitten, kun olemme asettautuneet aloillemme poikaystäväni luokse. Nyt aijon vain elää hetkessä ja nauttia ensimmäisistä päivistä perillä! Instagramia tulen varmasti päivittelemään enemmän reaaliajassa. Sieltä minut löytää nimimerkillä siljacecilia.

This or That

This or that -postauksia on taas näkynyt blogeissa paljon. Itsekin olen aina halunnut toteuttaa tällaisen, sillä tällaisiin kysymyksiin vastaaminen on mielestäni hauskaa. Nyt löysin Elahblog-blogista kivat this or that -kysymykset, jotka hän oli puolestaan löytänyt toisesta blogista jne. Päätin siis vihdoin toteuttaa tämän postauksen!
627D23D7-F27C-4323-A668-71548CFB6D17
Suihku aamulla vai illalla? Välillä tulee käytyä aamuisinkin, mutta en jaksaisi joka aamu herätä aikaisemmin sitä varten.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys? Optimaalinen tilanne olisi, että sekä luonto että kaupunki olisivat lähellä, mutta valintani on ehdottomasti kaupunki.

Kirkkaat vai neutraalit värit? Viime aikoina olen pukeutunut värikkäämmin, mutta kyllä tummat ja neutraalit värit ovat juttuni värikkäitä enemmän.

Outo vai typerä? Sopiva määrä outoutta voi olla vain hyvä juttu. 😀
CB25AE4B-B897-4FB8-95DD-09918556EB43
Kevät vai syksy? Keväällä elämä hymyilee, valon määrä lisääntyy ja kaikki ympärillä herää eloon!

Minttu vai kaneli? En ole suuri mintun ystävä.

Suunniteltu vai extempore? Tämä oli vaikea, mutta ehkä kuitenkin suunniteltu extemporen sijaan.

Leffa kotona vai teatterissa? Jos katson leffan, katson sen mielummin teatterissa. Siellä ei saa käyttää puhelinta eikä jutella, joten pystyn keskittymään elokuvaan. Kotona ollessa katson elokuvaa vain sivusilmällä tai puhun jatkuvasti.
EED0691D-6E30-42C2-98AA-2DE9DE4602BD
Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? Vastatessa ei välttämättä tiedä, mitä kysymyksiä on luvassa ja tämä ajatus on mielestäni hermostuttava. Tietysti tilanteesta riippuen.

Halit vai pusut? Can’t wait! :-*

Tulinen vai mieto ruoka? Makua pitää olla!

Nahka vai pitsi? Hmm… kaikenlaiset pitsijutut ovat hieman liian hempeitä omaan makuuni.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? En yleensä ole se tyyppi, joka ylipukeutuu.

Kokemus vai mukavuus? Tavallaan olen hyvin mukavuudenhaluinen, mutta haluan mielummin elämässä tehdä ja kokea kuin jättää tekemättä ja kokematta.
E0F423A1-C3DF-4A48-BD2F-DC796E17D549
TV sarjat vai elokuvat? Harvemmin nykyään jaksan keskittyä elokuviin.

Rock– vai countrymusiikki? Ei tarvinnut kauaa miettiä!

Punaviini vai valkoviini? Ei kumpikaan. En juurikaan juo alkoholia. Jos nyt joku minulle lasillisen kaataa, voin minä sen juoda, mutta en osaa ottaa kantaa, kumpaa näistä joisin mielummin.

Yksin vai yhdessä työskentely? En tykkää olla töissä yksin, paitsi ehkä aamuisin, kun olen vielä ihan unessa.

Uiminen vai rannalla makoilu? Veteen on kiva pulahtaa auringonoton lomassa, mutta enimmäkseen viihdyn makoillen rannalla.
3F4E18ED-643C-45E8-89F4-8C710E560940Pikaruoka vai kunnon ravintola? Ah, pääsisipä nyt jonnekkin kunnolla nauttimaan ruoasta ja seurasta ihan ajan kanssa.

Perunasalaatti vai pastasalaatti? Tämä vastaus tuli ihan lonkalta. Tällä hetkellä perunasalaatti kuulosti hyvältä, mutta miksi ei pastasalaattikin maistuisi.

Parilliset vai eriparisukat? En tiedä, olenko koskaan pitänyt eriparisukkia jalassani.

Tanssiminen vai laulaminen? Olen aina vältellyt laulamista ainakin muiden edessä, mutta tanssia olen joskus kauan sitten harrastanutkin, joten valintani on tanssi.

Puhelin vai netti? Ilman nettiä en tekisi puhelimella juuri mitään, joten netti.

10 parasta asiaa toukokuussa 2018

Moikka! Viimeiset hetket Pispalassa ja Suomessa alkavat olla käsillä. Enää muutama päivä, minkä jälkeen on aika sanoa heipat Tyynelle, Pispalalle ja  ihanalle vajaa kuukaudelle täällä. Viimeisten päivien kunniaksi ajattelin listata asioita, jotka ovat tehneet tästä kuukaudesta niin mahtavan kuin se on ollut.
C9352F7B-9BA2-4CDE-AC74-0A59B1781FE7
1. Tyyne Tyyne Tyyne. Ihana Tyyne. Hän on ollut ihana energiapallo, joka on tuonut arkeeni niiiin paljon iloa. Muutama postaus takaperin kerroinkin jo, miksi koiran kanssa eläminen on parasta, joten en lähde noita asioita kertaamaan. Sanon vain, että

2. Ihana asuinympäristö. Olenko jo hehkuttanut Pispalaa kylliksi? Täällä on ollut aivan huikean hyvä olla. Instagramista on varmasti huokunut yli se, miten täydellisesti olen täällä viihtynyt, sillä postaan täältä jotain jatkuvasti!
4E163281-6492-43ED-8EA3-5380DED990ED
3. Inspiraation määrä. Tässä kuussa olen tuntenut itseni todella inspiroituneeksi ja ainakin valokuvia on tullut otettua paljon.

4. Odotus. Tiedättekö, ihanien asioiden odotus on jo puoli ruokaa! Vaikka en maltakkaan odottaa matkaani tiedän, että matkan jälkeen tulen ikävöimaan tätä aikaa, kun kaikki on vielä edessä ja mahanpohjassa kutkuttaa innostus maustettuna jännityksellä.
6E31508C-0D74-40D5-B820-9B332B91594C
5. Kesäsäät! Siis olemmeko oikeasti Suomessa? Tämä toukokuu on säidenkin puolesta ollut aivan täydellinen. Uskomatonta, etten kertaakaan ole ulkoiluttanut koiraa sateessa?! Olin varautunut kunnon kurakeleihin, mutta ehei.

6. Uskomattoman upeat auringonlaskut. Joka ilta. Sekä puhelimen että kameran muistikortit ovat täynnä auringonlasku-kuvia.
3118AE04-49EA-4BB7-A3D6-825DB948EFD4
7. Terveydentilani mahdollinen paraneminen. Tuntuu siltä, kuin oloni olisi paranemaan päin. Pispalassa on paljon portaita ja olen jopa pystynyt niitä vähän koiran perässä juoksemaan ilman kummempia oireita ylirasituksesta. Jotta voisin sanoa varmaksi, tarvitaan pidempi aika, mutta ainakin nyt on tuntunut paremmalta!

8. Tekemisentäyteisyys. Tässä kuussa kalenteri on ollut täynnä, mikä on ollut hyvä ja huono asia. Tietyille asioille on välillä ollut vaikeaa löytää aikaa, mutta olen myös nauttinut siitä, ettei tylsiä hetkiä ole juurikaan tullut vastaan.
7BAFDED3-1F9F-499E-83FA-488954CACF0D
9. Yleinen virkeä olo. Tässä kuussa mieleni on ollut virkeä, vaikka välillä on väsyttänyt ja uupumuksen hetkiäkin on tullut. Kiitos lukuisten virikkeiden mieleni on pysynyt suurimmaksi osaksi hyväntuulisena ja virkeänä.

10. Ulkona syöminen. Myönnettäköön, että tässä kuussa on tullut syötyä ulkona normaalia enemmän, mikä omatuntoa hieman kolkuttaa rahanmenon vuoksi, mutta syömästäni ruoasta olen nauttinut. Olen käynyt mm. Fafa’sissa, Hämeenkadun kupeeseen avatussa Thai Street Foodissa sekä Puistossa salaatilla.
97DF4B6D-B8EE-4980-9D15-A49463A91AA0
Tämä kuukausi on ollut kerrassaan loistava ja vähintään yhtä paljon odotan ensi kuulta!

Postikortteja Pispalasta

53A29DD5-B974-4BA2-9798-BA8F1377ED147750578B-E803-4466-AF09-33DD8252A26D2B0259E1-E936-484C-AEF5-052703A68A27940E29A1-37E5-41BE-B20A-B734B909AD9FB6F3C41F-2F47-46ED-8180-D4FC97CBBDF11E20A8F6-2D59-4CC3-8887-F2E370FA04C8
Eräänä iltana lähdin extempore kuvailemaan koiran lenkityksen jälkeen. Aurinko oli laskemassa, päivän viimeiset säteet osuivat kauniisti järvelle ja sitä seuraavaan horisonttiin. Ei tarvinnut kävellä kuin 100m ja olin jo saanut kameran muistikortille tallennettua monia ainutlaatuisia hetkiä. Satuin paikalle täydelliseen aikaan.

Kävelyni aikana tein huomion; täällä ihmiset puhuvat toisilleen, tuntemattomillekin. Pysähdyin kuvaamaan ikkunalle asettautunutta kissaa, kun koiraa lenkittävä mies jäi juttelemaan kanssani. Siinä samassa nainen ylhäällä avasi ikkunansa heittääkseen kärpäsen ulos. Kysyin, oliko kissa hänen, minkä jälkeen juttelimme niitä näitä. Olen tavannut täällä paljon mukavia ja onnellisilta vaikuttavia ihmisiä.

Kaikkialla tapahtuu jotain uutta ja ihmeellistä. Kerran satuin paikalle käynnissä oleviin ”vauvakuvauksiin”. Lapsi oltiin siis aseteltu kauniisti vehreän luonnon keskelle, johon aurinko paistoi puiden lomasta. Katselin lumoutuneena, miten täydellisen kuvausspotin he olivat löytäneet. Monesti kadunvarressa näkee tavaraa ja ”saa ottaa :)” -kylttejä. Lauantaina meneillään oli (Likkojen lenkin lisäksi) ilmeisesti jotkut festivaalit, kun musiikkia soitettiin myöhäiseen iltaan asti, ihmisiä oli joka puolella ja rantaan oltiin mm. tuotu keinu, vähän niin kuin Balilla. 😀 Rannan lähellä on valtava kasvimaa, jossa ihmisillä on mitä ilmeisemmin omat alueensa, jonne kasvattaa, mitä he ikinä haluavatkaan.

Tämä on kuin oma maailmansa ja varsinkin näillä säillä tuntuu, kuin olisin ulkomailla. Tullessani tänne, unohdan hetkeksi, että tämän ulkopuolellakin on elämää. Unohdan huoleni ja mieleni pysyy virkeänä, kun ympärillä tapahtuu. Kotiin kävellessäni en voinut muuta kuin miettiä; koskakohan lakkaan ihmettelemästä tätä kaikkea?

Ristiriitaisissa tunnelmissa

C2497AE4-06F7-4BC1-925E-342088DDAB965F1308F5-9887-4263-9F64-914D73C7CF6D
Miten kiva viikonloppu, mutta miten nopeasti se kuluikin?! Touhuttiin vain Tyynen kanssa ja eilen oltiin kotikotonani käymässä.

Jotenkin viimeistään tänä viikonloppuna ymmärsin, miten ristiriitaisessa tilanteessa olen. Ennen tänne Pispalaan tuloa ajattelin tätä sellaisena välietappina kohti varsinaista lomaa. Tulen tänne, hoidan Tyyneä, kiva vaihtaa maisemaa ja niin edelleen. Tiesin, että kiinnyn koiriin nopeasti ja kovaa, mutta en koskaan kuvitellut, että kiintyisin Tyyneen ja tähän paikkaan NÄIN paljon. Enää tämä ei tunnu laisinkaan välietapilta, vaan en meinaa haluta lähteä ollenkaan. Ajatuskin lähtemisestä itkettää jo nyt, sulkematta pois faktaa siitä, että olen tajuttoman innoissani lähdössä Texasiin enkä voi uskoa, että nään poikaystäväni ENSI VIIKOLLA?!

Ennen tänne tuloani järjellä suunnittelin lähteväni kotikotiin pari päivää ennen lentoa, jotta ehdin ajan kanssa pakata ja valmistautua. Nyt ajattelen tunteella ja haluaisinkin olla täällä viime minuuteille asti. Jouduin kuitenkin hyväksymään faktan, etten ehdi tehdä kaikkea tarvittavaa, jos lähden vasta alle vuorokautta ennen lentoa. Lisäksi, olen varannut ripsihuollon viimeiselle päivälle ennen lähtöä ja mikäli tuona samana päivänä sanoisin heipat Tyynelle, ei ripsistäni luultavasti olisi mitään jäljellä sen jälkeen, kun olisin pillittänyt ne kaikki heti pois, joten parempi pillittää edellisenä päivänä.

Tiedän, että saan jatkossakin tulla aina katsomaan Tyyneä ja varmasti hoitotarvettakin tulee satunnaisesti olemaan, mutta olen jo niin kotiutunut tänne, että tuntuu hassulta lähteä. Onneksi jäljellä on vielä yli viikko, paras nauttia siitä!

Kun perjantai vihdoin tuntuu perjantailta

3C29CA59-37AD-4905-AA16-AA2FF8D9528DB01016C5-5F38-454F-8984-073A910C6EA8F7DEB098-B807-4B9F-90E4-BD0E863B1FE6EAB7FF53-2E7B-44CA-861D-C51CCE8B7928
Täytyy sanoa, etten muista koska viimeksi perjantai olisi oikeasti tarkoittanut sitä, että huomenna saa vain olla ja tehdä mitä huvittaa.

Rehellisesti, koin tällä viikolla pienoisen romahduksen. Päivän päätteeksi aloin vain itkeä, sillä tuntui, että olin hetkellisesti niin lopussa, ettei minulla ollut voimia antaa itsestäni mitään. Aijemmin vastaan oli tullut pikku juttuja, jotka normaalisti olisin pystynyt ohittamaan, mutta nyt otin niistä itseeni. Tuntui, etten jaksa enää yhtäkään päivää niin, etten saa aikaa itselleni.

Tekstasin kaverilleni lopen uupuneena. Myöhemmin sain syyn itkeä uudelleen, mutta tällä kertaa liikutuksesta; kaverini toivat minulle täysin yllättäen kotitekoista pizzaa. Itken liikutuksesta todella harvoin, vaikka olisinkin älyttömän kiitollinen. Tuona päivänä en kuitenkaan voinut muuta, kuin pillahtaa itkuun, sillä ele oli niin ihana ja ajatuksellinen. Mieleni kirkastui heti.

Nyt olen vain todella onnellinen siitä, että saan vain olla ja lenkittää koiraa, ehkä katsoa sarjoja, joiden katsomisen olen tässä parin viime viikon aikana kokonaan unohtanut.

Ihanaa perjantaita.

Pakenenko?

2EC3354B-AF27-4021-9199-AFDA93BB9E7B
Kuten tiedätte, ennen tänne koiranhoitajaksi tuloani olin enemmän tai vähemmän kiemurassa elämäni kanssa. Töissä ajattelin töitä, mutta vapaa-ajallani turhauduin todella helposti ja mieleni mustui, ellei minulla ollut aktiviteetteja, jotka pitivät minut kiireisenä.

Alan olla siinä iässä, jolloin viimeistään muutetaan pois kotoa. Muutimme nykyiseen kotiimme, kun olin 6-vuotias ja siitä lähtien olen vaihtovuotta lukuunottamatta talsinut samoja polkuja. Luulisin, että on luonnollista alkaa jossain vaiheessa tuntea tästä ahdistusta, vaikka mikään ei kotona olisikaan huonosti ja olen kiitollinen vanhemmilleni kaikesta. Sitten kun en enää asu kotona, tulee siellä varmasti olemaan kiva käydä. Tulevaisuudensuunnitelmani eivät kuitenkaan vielä taivu siihen, että minun kannattaisi muuttaa pois kotoa. Lisäksi elämääni turhautumiseen on varmasti muitakin syitä, kuin samat tutut ympyrät.

Tiedätte myös sen, että tulen nyt olemaan kaksi kuukautta poissa; ensin täällä Pispalassa ja sitten Texasissa. Monesti sanotaan, ettei omaa elämäänsä kannataisi paeta. Olenkin kysynyt itseltäni: pakenenko minä? Onko väärin hakea elämääni vaihtelua ja uusia kokemuksia vai olisiko pitänyt vain jäädä junnaamaan samaan ja yrittää tulla sinuksi asioiden kanssa? Olisiko pitänyt sano ”ei kiitos” näille parille kuukaudelle ja jäädä kotiin ”löytämään itseni” ja elämän syvimmän tarkoituksen? Mutta mitä jos joskus tarvitseekin nimenomaan lähteä, oivaltaakseen jotain? Tavallaan ymmärrän ”pakenemis”näkökulman, tavallaan taas en. Tiedän, että näiden parin kuukauden jälkeen palaan samaan vanhaan, mutta miksi ei tekisi hyvää olla hetken aikaa muualla, virkistää mieltäni ja ehkä oivaltaa jotain uutta?

Ihmisiä, tilanteita ja ratkaisuja on lukemattomia erilaisia, joten en ole kukaan sanomaan, mikä kenenkin tilanteessa on oikein ja kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät, mutta omalla kohdallani en näe mitään syytä siihen, miksi tämä ei olisi oikein. Välillä on hyvä oottaa asioihin etäisyyttä eikä se mielestäni ole vastuutonta pakenemista. Niin ja muistettakoon myös, että tähän parin kuukauden poissaoloon on vaihtelunkaipuun lisäksi vaikka kuinka monta muutakin painavaa syytä, joten ei sovi ajatella, että tärkeintä olisi vain päästä pois, minne tahansa. Vaihtelunkaipuu nyt vain sattuu olemaan yksi kaikista syistä ja tämän vuoksi olen näitä asioita pohtinut.

Tuntuu, että tästä postauksesta tuli taas aika järjetöntä ajatuksenvirtaa. Toivottavasti saitte ajatuksestani kopin. 🙂
1400946D-E3F4-4243-845F-B5655A42AD94