Vapaapäivistä ja yksinolosta

Olen viime aikoina huomannut, että pakoilen vapaapäiviä. Erityisesti arkivapaapäiviä, elleivät ne ole täyteen buukattuja niin, että aikaa yksinoloon jää vain joko aamupäivälle tai myöhäiselle illalle. Siinä missä kokonaiset päivät näkemättä ristinsielua olivat minulle ennen arkipäivää, en nykyään voi sietää niitä. Ajatus yksinolosta ahdistaa, ei mikäli yksinäistä aikaa on sopivasti, mutta liiallisissa määrin kyllä.
8AA92A01-E33A-4B98-A103-45E3DB0A1779EF0FFC1D-D885-4B61-BDCC-4CE0BD9896D6
Erityisesti arkivapaille tuntuu välillä olevan vaikeaa keksiä tekemistä, kun kaikki muut ovat joko töissä tai koulussa. Tämän vuoksi käväisen usein työpaikallani, sillä hiljaisina aikoina sieltä löytyy juttuseuraa. Sen lisäksi sekä valokuvaan että raahaan läppärini johonkin kivaan kahvilaan ja kirjoitan blogia. Välillä tekee mieli varata vaikka kampaaja-aika ihan vain siksi, että olisi jotain mitä tehdä. No ei, tarvitsisin kyllä ihan oikeastikin kampaajaa. Luulen, että ymmärrätte kuitenkin pointin; teen mitä vain päästäkseni ulos talosta.
922DA66B-8504-470F-A4C1-70ADAB5B90446A0D4319-6ABB-4E9A-91FE-52A55580000E
Pahin aika olla yksin on yleensä iltapäivästä, sillä silloin viimeistään iskee masennus. Alan yliajatella kaikkia huonoja juttuja, sellaisiakin, jotka ovat tapahtuneet aikoja sitten ja jotka on jo silloin aikoja sitten käsitelty. Turhaannun itseeni ja elämääni eikä mikään idea tunnu hyvältä. Noina yksinäisinä päivinä olen monesti purkanut kiukkuni toisella puolella maailmaa heräävään poikaystävääni, jos hänen onkin heti herättyään täytynyt lähteä töihin tai kouluun. Mikäli itselläni olisi ollut päivän aikana jotain järkevää tekemistä, en luultavasti kiinnittäisi asiaan niin paljon huomiota, mutta kun on odottanut pelkästään toisen heräämistä koko päivän ja sitten aikaa jutella ei juuri olekaan, nostaa kiukkuminä päätään. Tämänkin vuoksi järjestän nykyään itselleni puuhaa parhaani mukaan, jotten purkaisi omaa turhautumistani muihin.
B4A1F449-A9F0-4E11-B342-72B090CE1F1A
Ennen pidin itseäni ehdottomasti sellaisena ihmisenä, joka viihtyy välillä jopa paremmin yksin kuin seurassa. Tätä nykyä tuntuu, että elämässäni on niin monta ihmistä, joiden kanssa rakastan viettää aikaa, etten oikein osaa enää nauttia omasta seurastani. Ikään kuin tilanne olisi kääntynyt päälaelleen.

Onneksi yksinolopäiviä on nykyään suht’ harvoin. Välillä kuitenkin mietin; pakenenko jotain, kun en kestä olla pitkiä aikoja yksin? Nautitteko te yksinolosta vai alkaako teitäkin joskus ahdistaa, jos ei koko päivänä ole ketään, kenen kanssa jutella ja viettää aikaa?

Hymy herkässä

Alunperin olin aloittanut näiden kuvien ympärille tekstiä ulkonäöstä ja ulkonäköpaineista, mutta tänään ei ole sellainen fiilis, että haluaisin sanoa mitään negatiivista. Haluan vain keskittyä tähän valloillaan olevaan tunteeseen, joka tuntuu perhosina vatsassa ja hymynä kasvoilla ja jota onnellisuudeksikin kutsutaan.
20DE07BC-418F-45B3-9D8C-22F4D3DE3D77
4561D4F4-6CDE-4722-ADAE-85E2FA1C2FAE
Viime aikoina olen ollut onnellinen, todella onnellinen. Niin onnellinen, että torstaikin on tuntunut perjantailta. Hymy on ollut herkässä ja tuntuu, että olen nauranut enemmän kuin koskaan ennen. Moinen ei ole mikään ihme, sillä elämässäni on juuri nyt niin monta asiaa, joista iloita. Minulla on työpaikka, jossa on juuri nyt hyvä, ihania ihmisiä ympärilläni, kotikaupungissa on upean keväistä ja pian pääsen yhden rakkaan luokse kuukaudeksi, mitä ajatellessa meinaan pakahtua onnellisuudesta. 45 päivää. 45! Tällä hetkellä näyttäisi myös siltä, että tulen viettämään syntymäpäiväni ja Thanksgivinginkin USA:ssa tänä vuonna. Nuo kaksi ovat vasta marraskuun lopulla, mutta on ihanaa tietää jo ennen kun palaa edelliseltä reissulta, koska pääsee taas takaisin. Se helpottaa paluutuskaa kummasti! 😀
C10DE1C7-90EB-4C0A-A500-88A7E1B44D47
4CD65D05-E106-478C-AD34-7633A03C64E8
Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon auringonvalo todella vaikuttaa onnellisuuteeni. En usko, että on sattumaa, että olen lähes poikkauksetta keväällä ja kesällä super onnellinen ja talvella monesti allapäin eikä mikään tunnu innostuttavan. Yhtenä iltana mennessäni nukkumaan ulkona oli pilkkopimeää. Kello oli  noin yksitoista illalla ja samassa todellisuus iski tajuntaani; ei ole mikään ihme, että monet ovat masentuneita talvisin, kun ulkona näyttää tuolta jo silloin, kun pääsen kahden aikaan päivällä aamuvuorosta. Viimeistään tuona hetkenä varmistuin siitä, etten halua elää loppuelämääni Suomessa.
D66A911D-969F-4C4F-8541-A76643AE94E1A09719FF-8BCA-41BD-A9FE-65699472CBA5
Kevät ja auringonvalo saavat minut olemaan sponttaanimpi. Haluan nauttia elämästä täysin siemauksin sen sijaan, että kuluttaisin vapaa-aikani istuen kotona. On parasta, kun päätetään töiden jälkeen mennä extempore syömään tai kun perjantai-iltana meinaa kuolla tylsyyteen, kaveri soittaa ja pyytää kahville. Talvisin tekee aina mieli vain mennä kotiin vällyjen väliin, mutta onko sekään oikeasti elämästä nauttimista, ettei tee muuta kuin käy töissä ja makaa peiton alla? Tuntuu, että nautin töidenkin tekemisestä enemmän silloin, kun elämässäni on muutakin.
AB43A907-C553-45A8-B2B8-79FF3460F314CF479529-6690-4D77-9BD6-7D660BCC3C22
Sisälläni on hämmentävä hetkessä elämisen ja tulevaisuudesta haaveilun sekoitus. En malttaisi odottaa, että saan saan lenkittää hoitokoiraani auringonnousussa ja laskussa, asua hetken eri maisemissa, pakkailla vähitellen matkalaukkuani, tehdä viimeisiä lähtövalmisteluja, fiilistellä elämää ja viimeisiä päiviä töissä ennen lomaa. Samaan aikaan on huippua istua yksikseni kahvilassa, kirjoittaa tätä tekstiä ja sivusilmällä seurata ympärilläni olevia ihmisiä, jotka ovat itseni tavoin tulleet kaupunkiin nauttimaan uskomattoman kauniista kevätpäivästä.
5D714C12-8820-4087-84E2-49E1930B3C95
Tiivistettynä; elämä on vain niin pop juuri nyt enkä oikeastaan voisi toivoa paljoa enempää. Toivottavasti sinulla on samanlainen tunne ja jos ei ole eikä elämä viime aikoina ole maistunut lemppari ruoalta tiedä, että mikään tunne ei kestä ikuisuuksia ja hyvät ajat koittaa taas pian!

Lauantaibrunssi

C8838A43-9861-418E-A06B-3A9982F805485AC843D0-325B-400A-B4A4-8EF9C55BA131E0511560-BA94-435E-BEC1-45903278132A3651572E-94E0-4EDC-868F-E7D161AE1577D3435A3E-273F-4D25-8448-29DDEC6D19550C9B11A1-7308-4C8E-805A-BDCB3E7F8D3F6BB64F46-385E-4944-8989-F3AF42B24BF03FFA0181-0BA5-4AA8-BD31-5EA2C66EE1327D4CBC0A-8B59-444F-A06E-91789DE7D637461645AD-92F4-4129-94E3-A4086E5EDD81
Muutama vuosi sitten meillä oli ystäväni kanssa tapana järjestää säännöllisin väliajoin brunsseja. Brunnsipäiväksi suunnittelimme/etsimme netistä aina jotain terveellistä leivottavaa ja kokattavaa, joita sitten toteutimme yhdessä jutellen ja lopulta nautimme herkuista, välillä onnistuneista, välillä hitusen epäonnistuneista.

Ajauduttuani ylirasitustilaan menetin ruokahaluni joksikin aikaa kokonaan ja ainakin osittain sen vuoksi brunssit jäivät, sitten tulivat arjen kiireet ja olikin helpompi ja nopeampi treffata kahvilassa, jossa ruuan tekoon ei mennyt lainkaan aikaa. Brunsseja oli silti aika ajoin ikävä.

Muutama viikko sitten saimme vihdoin aikaiseksi lyödä uuden brunssipäivämäärän lukkoon, mistä alkoi kiivas odotus, joka palkittiin viime lauantaina kaurapohjaisella pizzalla, terveellisillä korvapuusteilla ja hyvällä seuralla. Oikeassa seurassa ruuan valmistaminenkin on jo puoliruokaa!

Luulen, että kuvat kertoivat jo enemmän kuin tuhat sanaa, joten sanonpahan vain, että: ihana päivä. Mitä muuta ihminen tarvitsisikaan, kuin ruokaa ja ystäviä?

Onnellisuus aamuauringossa

468E8135-3728-4D23-A9FC-145EDD39D4F97CC30170-C3F6-4177-8978-9732A95BD43D
Joskus haluaisi vain ottaa kevään syleilyyni ja rutistaa sitä kovaa. Kertoa, kuinka ihana se on. Niin monta kertaa, että sen posket alkaisivat helottaa punaisina.

Sanotaan, että kevät on rakkauden ja ihastumisen aikaa. Joskus ajattelin moisen olevan myytti, mutta vuosi vuodelta olen alkanut uskoa tuohon ”myyttiin” enemmän ja enemmän. Keväällä jokainen askel tuntuu kepeämmältä, on helppo hymyillä, tuntuu siltä, ettei mikään ikinä voisi pilata valloillaan olevaa fiilistä, joka on täyttänyt sydämeni ja sieluni olemassaolollaan.

Marssiessani töihin aamuauringossa vaikuttaa, etteivät asiat voisi olla paremmin. Tekee mieli hymyillä vastaantulijoille tai heittää läpyt, levittää hyvää oloa ja iloa. Aurinko paistaa talojen kattoihin luoden käsinkosketeltavan tunnelman koko hiljaisuuttaan huutavaan kaupunkiin.

Voi kunpa aina voisi olla kevät.

Miksi valitsen USA:n uudelleen ja uudelleen?

USA on maa, jota useimmat joko vihaavat tai rakastavat. Maa, johon liitetään paljon stereotypioita. Maa, josta kaikki ovat kuulleet. Itse olen jälleen nousemassa kesällä lentokoneeseen kohti kyseista mannerta nyt jo viidettä kertaa, mutta silti, jos minulta kysyttäisiin, minne matkustaisin mieluiten tai mikä maa minua eniten kiehtoo, antaisin epäröimättä vastaukseksi USA:n, uudelleen ja uudelleen.

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with j1 preset

Juuri nyt istun ja kirjoitan tätä tekstiä huoneessani työpöytäni ääressä. Nostaessani katseeni näppäimistöstä, näen seinän, joka on tapetoitu New Yorkin kuvalla. Villi veikkaus, mutta olisinkohan ollut 10 tai 9-vuotias valitessani huoneeni sisustuksen. Tuolloin en uskaltanut edes haaveilla vaihto-oppilasvuodesta USA:ssa tai siitä, miten suuri merkitys kyseisellä maalla tulisi minulle olemaan. Äitini varmaan valitsisi toisin, mikäli nyt saisi päättää, lähettääkö tyttärensä toiselle puolelle maapalloa vaiko ei, sillä vaikka vaihto-oppilasvuoteni ei kaikilta osin mennyt täysin putkeen, vei USA sydämeni täysin mukanaan – kaikin puolin. Sori mama. Rakastuin sekä maahan että erääseen nuoreenmieheen ja kumpaakin rakastan edelleen.

Processed with VSCO with j1 presetProcessed with VSCO with j1 presetProcessed with VSCO with j1 preset

Parisuhteeni kannalta on luonnollista, että matkustan Amerikkaan aina kun vain voin, mutta totta puhuen luulen, että matkustaisin silti, vaikka en olisikaan suhteessa Amerikkalaisen kanssa. Tuossa maassa on vain NIIIN paljon erilaista nähtävää ja koettavaa, etten usko koskaan saavani siitä tarpeekseni. On rantalomaa, talvimaisemaa, suurkaupunkeja, vuoristoa, kansallispuistoja, lukemattomia nähtävyyksiä… mitä ikinä matkailija voikaan toivoa! Lisäksi minusta on hauska laskea, monessako eri osavaltiossa olen käynyt. Tähän asti niitä on vain viisi (Texas, Luisiana, New York, Nevada sekä California), mutta jonain päivänä haluan voida sanoa kaikkien kohdalla: ”check!” En osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä Utah ja Arizona kiehtovat minua eniten tällä hetkellä, jos jo käytyjä osavaltioita ei lasketa.

Processed with VSCO with e3 presetProcessed with VSCO with j1 presetProcessed with VSCO with e3 preset

Todennäköisesti tulemme tänä kesänä pysyttelemään vain Texasin rajojen sisäpuolella, mutta sekään ei minua haittaa, sillä Texas on rakkaista rakkain. Sanonta kuuluu: ”You can take the girl out of Texas, but you can’t take Texas out of the girl.” Tämä pitää kohdallani täysin paikkansa. Ennen vaihtovuottani naureskelimme hyväntahtoisesti, kuinka palaan Suomeen kuunnellen countrya, cowboy-hattu päässä ja bootsit jalassa. En omista bootseja enkä taida omistaa cowboy-hattuakaan, mutta country-musiikki on löytänyt tiensä suoraa sydämeeni ja kaikki, mikä ikinä liittyy Texasiin, saa minulle todella kodikkaan olon aikaiseksi. Nykyään olen mielelläni sielultani juuri se tyyppi, jolle aikoinaan naureskelimme.

Siinä, missä ihmisistä löytyy huonoja puolia, löytyy myös hyviä puolia; Rakastan Amerikkalaisten ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Rakastan sitä, että naisille avataan ovi ja esimerkiksi host-isäni vei meidät aina sateella ensin vaikkapa elokuvateatterin oven eteen, meni sitten vasta parkkeeraamaan auton kauemmaksi, jotta minä ja host-äitini emme kastuisi. Jonkun mielestä tällainen on aivan liikaa, kaukana tasa-arvosta jne. mutta itse olen sen verran vanhanaikainen, että tuollaiset eleet tekevät minuun vaikutuksen. Rakastan amerikkalaisten rohkeutta. Rakastan sitä, että USA:ssa en tunne niin paljon riittämättömyyttä eikä minun tarvitse olla huippukaunis saadakseni kehuja. Rakastan ihmisten monimuotoisuutta ja erilaisuutta, kaikki eivät ole kopioita toisistaan. Rakastan sitä, että naapuria ollaan aina valmiita auttamaan tai vaikka koko yhteisöä.

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with e3 preset

Tiedän, että kaikista mainitsemistani kohdista löytyy myös vastakohdat. Koenkin, että USA on tietyllä tapaa vastakohtien maa; on rikkautta ja köyhyyttä, aitoa ystävällisyyttä ja kaksinaamaisuutta, herrasmiesmäisyyttä ja täydellistä idioottimaisuutta. Palatakseni kuitenkin otsikkoon: Miksi valitsen USA:n uudelleen ja uudelleen? Koska se on koti, koska poikaystäväni asuu siellä, koska jokin maan kulttuurissa ja ihmisissä vetää minua puoleensa ja koska mikään maailman kolkka ei kiehdo minua yhtä paljon! Huonoistakin kokemuksista huolimatta tietty määrä ”amerikan unelmaa” on säilynyt minussa. Erona entiseen on vain, että nykyään näen kaiken paljon realistisemmin enkä todellakaan kuvittele, että koko maa olisi yhtä unelmaa täynnä. Mutta joka kerta kun ajamme lentokentältä kohti Texasin kotia, sydämeni tuntuu elävän unelmaa.

Lounaspuuro Mama Bearissa

9B0B74B0-DD9B-4F0E-ACBF-8E3E1CF65BC8EE8D6B35-922F-4606-9386-7ECE4C719C86121C0831-A13A-44CE-928F-78A0290114CB4AB5A37B-C0FD-44D8-A3F3-3024358C00A0F250D749-DE01-4E67-88ED-0874DEB5EC735603DBC8-480B-4712-8D4B-6FC56584AD5F27EC8BE0-6CA5-4346-A7D4-F99C1D2C11F76F14D9FC-400A-4D3C-9A3A-488D0D2C1167D9F76428-3026-4E87-8365-79ABA9470141
Vihdoin ja viimein, monen epäonnistuneen yrityksen, mönkään menneiden suunnitelmien ja hartaan odotuksen jälkeen pääsin pitkästä aikaa Mama Beariin puurolle!

Oliko puuro odotuksen arvoista? No kyllä, ehdottomasti! Jos et ole vielä koskaan vieraillut kyseisessä mestassa, suosittelen lämpimästi, sillä heidän pitkään haudutettu puuronsa suorastaan sulaa suussa, tunnelma on aina lämmin ja mikä parasta; omistajaperheen ihana pieni villakoira, Kerttu, on mitä todennäköisimmin sinua ovella vastassa. Täytteeksi puuroon saa valita lukuisista vaihtoehdoista, makeista ja suolaisista, mieleisensä. Itse olen tähän mennessä ottanut aina makean täytteen, mutta kuka tietää, ehkä minäkin joku päivä uskaltaudun kokeilemaan suolaisia vaihtoehtoja? Kuullostaahan avocado, kananmuna, kikherneet ja hummus puurossa sen verran extreme yhdistelmältä, että kaiketi on joskus pakko antaa niille mahdollisuus!

All in all oli oikein kiva lounaan jälkeinen lounas mahtavan seuran kera! Juttua riitti, kunnes paikka sulkeutui ja meidän oli aika lähteä kotiin.

Tulee hyvä fiilis pelkästään näitä kuvia katsellessa. Tällaisia päiviä lisää!

Spontaanimpaa

D43AA1BF-B093-4A66-9233-F9B598EBF58884D842F1-87DA-498D-8A96-3B245E0C5136439B6F17-8B7C-4C9A-BCEB-60C50CB4093ECDC437EA-3C22-48E6-B32A-A9E035407146EF36465C-1489-4E4D-B88E-C747836C0136A35E1380-6A06-4E27-928B-B956420797FB
Moikka taas ihanat!

Kuulkaa, eilen illalla mieleeni muistui vaihtarivuoteni aikainen blogi, jota yllätyksekseni en koskaan ollut poistanut – piilottanut vain. Kolutessani läpi blogin jokaista postausta tuntui, että poskeni helottivat punaisina enkä voinut pidätellä naurua lukiessani muutamien vuosien takaisen minäni kirjoituksia ja katsellessani kuvia, joita olin silloin ottanut… Oli kuitenkin aivan mahtavaa saada tietää, minkälaisia ajatuksia minulla tuolloin oli ja täytyy sanoa, että olin joistakin ajatuksista hieman yllättynytkin! Voisin joskus tehdä postauksen, johon kokoaisin lainauksia kyseisestä blogista, kiinnostaisiko teitä? 😀

Vaikka olenkin menneiden vuosien varrella kehittynyt huimasti sekä valokuvauksessa että kirjoittamisessa huomasin, että yksi asia minulta nykyään uupuu; spontaanius. En enää ota kuvia hetken mielijohteesta, randomeista kohteista. En ota peiliselfieitä enkä monestikkaan kanna kameraa mukanani ellen tiedä varmaksi, että päivän aikana eteeni tulee jotain kuvaamisen arvoista. Päätin, että tähän asiaan on tultava muutos! Niinpä otin tänään kameran käteeni ja kuvailin kotona mitä sattuu – otin jopa muutaman peiliselfien. Kaiken kukkuraksi tulin postaamaan nämä tänään, vaikken alunperin ollut suunnitellut postaavani tänään mitään edeltävää postausta kummempaa. Jatkossa toivon, että täällä tullaan näkemään enemmän spontaaniutta ja aitoutta suunniteltujen juttujen seassa, sillä ainakin omasta mielestäni pitkälle suunnitellut postaukset käyvät välillä tylsäksi.

Huomenna tiedossa olisi kauan odotettu brunssi ystäväni kanssa, mistä olen super innoissani! Nauttikaa viikonlopusta, niin minäkin aion tehdä.