Lainauksia vaihtariblogistani vuosilta 2013-2014, osa 1

En tiedä muistatteko, mutta kerroin keväällä eksyneeni vanhaan vaihtarivuoteni aikoihin pitämääni blogiin. Mietin, miten ihanaa oli, että olin ylipäätään kirjoittanut tuota blogia, sillä oli mahtavaa päästä uudelleen elämään ajatuksia, joita tuolloin päässäni liikkui! Tästä syntyi ajatus postauksesta, johon kokoaisin sattumanvaraisesti muutamia lauseita vaihtariblogistani. Lainaukset on suoraan kopioitu tuosta blogista, joten pahoittelut jo etukäteen siitä, ettei tapani kirjoittaa ollut tuolloin maailman selkein, sen sijaan se oli varsin koominen…:-D

(Kirjoitin tämän postauksen jo silloin keväällä, mutten koskaan julkaissut, sillä en ollut tyytyväinen kuviin, jotka olin ottanut viisi vuotta sitten! 😀 Siispä postauksen kuvat on otettu viimeisimmällä reissullani.)

”Texasissa kaikki on suurempaa – ainakin tuntuu siltä. Kuinka voin enää nukkua mun sängyssä Suomessa kun oon 10kk nukkunut täällä sängyssä, joka Suomessa valtais melkein mun koko huoneen!”
Kommentti: Jaksan edelleen ihmetellä tätä joka kerta, kun menen Texasiin ja palatessani Suomeen meidän koti tuntuu hetken aivan kuin nukkekodilta.

”Host mom vei mut tänään ekaa kertaa meksikolaiseen raflaan syömään. Olin kuulemma rohkee kun halusin jo heti maistaa. Ei ihan vielä ainakaan hemmotellut makunystyröitä tää foodi, vaikka ihan ok hyvää olikin. Kaippa siihen on kumminkin pakko tottua, sillä se kuuluu host-perheen ihan ykkös-lemppari-ruokiin.”
Kommentti: Tuntuu niin hassulta, etten tuolloin heti tykännyt meksikolaisesta, sillä nykyään rakastan sitä!

32FAC7A2-322B-4FC5-B83C-531CBECA4323
”Opettaja heijasti taululle sanoja esim ”the thought … thought” ja meidän piti keksiä niiden arvotuksiin vastaus. Vastaus edelliseen oli ”the second thought” Oikeestaan en edes täysin ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta musta toi ei liittynyt matikkaan mitenkään. Muutenkin tunnuin jo tänään pääsevän tähän amerikkalaiseen koulusysteemiin sisään kun melkein joka tunti kulu turhaan löpinään – ainakin tänään. Eikä mulla oo mitään sitä vastaan!”
Kommentti: Tämä lainaus on ensimmäiseltä koulupäivältäni, mistä päästäänkin siihen, ettei asia suinkaan aina jatkossa näin ollut, vaikka koulu suht’ helppoa olikin.

”Melkein koko ajan jouduin pyytään toistaan kysymyksen, koska ne puhu niin hurjaa vauhtia ja siihen kun vielä lisätään sellanen joujou-aksentti (u know xD) niin välillä oli vaikee saada selvää. ”Suomesta? Sehän on paljon kauempana kun Louisiana?”, yks sano, haha.”
Kommentti: ”joujou-aksentti”… haha. Tämäkin on ensimmäiseltä koulupäivältä. Aluksi oli hankala saada selvää, kun joku puhui erikoisemmalla aksentilla ja varsinkin jos hän puhui nopeasti!

E355E6E8-DA0D-4CE3-AC34-B2298973F97C

On niin jumalattoman ärsyttävää välillä kun ei voi sanoo mitä haluaa, sanat menee sekasin ja iisistä lauseesta tulee kajkdjfk4h kun se pääsee äänihuulille. Puhun mitä sattuu, koska haluan vaan sanoo jotain ja myöhemmin mietin, miks ihmeessä päästin sammakon suuustani tai mikä sai mut sanoon, että ymmärrän, vaikka en nappaa pointtia. Tulee niin tyhmä olo.”
Kommentti: Muutenkaan englannin taitoni ei ollut mikään kummoinen USA:han mennessäni ja kielen puhuminen kulutti alussa todella paljon energiaa, kun kaikki piti mielessä kääntää suomeksi sanasta sanaan. Asia helpottui, kun aloin luonnollisesti ajattelemaan englanniksi. Nykyään taas huomaan välillä suomeksi sanovani jotain outoa, koska niin sanotaan englannin kielessä, mutta samaa ei voikkaan kääntää suomeksi. Sanon esim. monesti, että puhelimeni kuoli (kun siitä loppui akku…)

”Pelkästään tänään niin moni ihminen sai mut niin hyvälle tuulelle kukin omalla tavallaan, että mietin vaan, miten kamalaa on palata Suomeen kun ihmiset on niin sulkeutuneina omiin kuoriinsa eikä joka päivä tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia kavereita. Pelkästään tän avonaisen ilmapiirin takia oon jo nyt sitä mieltä, että voisin rakentaa elämäni tänne myöhemminkin tulevaisuudessa. Ite yleensä haluan ensin oppia tunteen ihmiset mun ympärillä, jotta voin olla avoin ja täysin oma itseni, mutta täällä alan ehdottomasti itekkin enemmän avautua ja uskallan ottaa enemmän kontaktia täysin vieraisiin ihmisiin kun voin olettaa etten saa vastaukseks sitä perus suomalaista reaktioo.”
Kommentti: En oikein tiedä, mitä tähän voisi lisätä. Tuntuu, että ennen vaihtoa en osannut yhtään small talkia. Onneksi sain mahdollisuuden mennä vaihtoon, sillä kyseinen vuosi kasvatti minua hirveästi ja rohkaistuin todella paljon!

4FE4838C-5EA7-4E21-AB7A-61C69FAB8E70”Yleensä tunnin alussa porukkaa on ihan ok:sti, tunnin keskivaiheilla ihmisiä on eniten ja kun tunti loppuu, on enää muutamia hassuja jäljellä, haha! Monet tekee sitä, että tulee kesken tunnin kokeileen ja biisin tai parin jälkeen kun hiki alkaa nousta pintaan, totee ettei jaksa ja lähtee lätkiin. Eikä täällä tosiaan tuu kuuloonkaan vetää kahta jumppaa peräkkäin toisin kun Suomen maassa sehän on ihan normaali näky.”
Kommentti: Tämä lainaus koskee ryhmäliikuntatunteja USA:ssa. 😀 Kuitenkin, kun muutama vuosi sitten käytiin kesällä eri salilla ryhmäliikunnassa niin siellä oli enemmän porukkaa eikä ihmisiä tippunut pois yhtä tiuhaan tahtiin.

”Teatteritunnilla meillä on tällä hetkellä meneillään monologeja. Mua jännittää jotenkin hirveesti mun oma, vaikka oon tehnyt monologeja monta kertaa Suomessa, mutta nyt kun se pitää enkuks tarinoida niin pelkään blackouttia. Mut kyllä mulla on takaraivossa sellanen tunne, että hyvin se tulee meneen. Aiheen pitää olla henkilökohtanen ja totta. Mä kerron mun vaihdosta ja fiiliksistä koskien sitä, mutta tähän mennessä monilla on ollu tosi raskaitakin aiheita kuten läheisen (pienen lapsen) kuolema, kaverin kidnappaus, äidin vakava sairaus, veljen vankilaan meno, isän alkoholiongelma… mietin, miten nää kaikki tapahtumat mahtuu edes samaan luokkaan.”
Kommentti: Jep. Ainakin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, kuin olisi kultalusikka suussa syntynyt, kerta omassa elämässäni ei ollut tapahtunut mitään draagista.

289C2AD1-656A-4082-BA24-5DC6BA1285FD

Pari viikkoo sitten (melkein) vietettiin meidän viikonloppua Conroe-järvellä. Host mom oli moneen kertaan kehunut kuinka ihanaa on mennä sinne luonnonhelmaan, kuuunteleen kauniita luonnon ääniä ja rentoutuun. Luonnollisesti, kun suomessa mamma sano, että nyt lähdetään mökille niin siellä sitten ihan oikeesti juostaan kumpparit jalassa paarmoja pakoon, keskellä ei-mitään. No mutta noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin host-perheen kanssa nätille asuinalueelle, uima-altaineen.”
Kommentti: Haha, käsitykseni mökkiviikonlopusta ei ihan kohdannut host-perheeni kanssa, mutta oikeastaan parempi näin!

”Löysin kaupasta tummaa leipää!!!! Sellaselta osastolta, jossa myytiin ulkomaalaisia ruokatuotteita. Toi on ihan samanlaista kun öö Real-leipä, jota Suomessa ainakin oon popsinut. Maistu niin nannalle! Leivän nimi täällä muuten on oiken ”Fitness bread”, ja kaikki sanoo, että it looks nasty samalla kun meikä lipoo jo kieltänsä. Ja keitin muuten ekaa kertaa elämässäni kananmunia (säälittävää). Piti oikein netistä kattoo ohje, kuinka niistä tulee hyviä… heh. Näin sitä oppii.”
Kommentti: SIIS MITÄ? Olin ihan järkyttynyt, kun luin keittäneeni elämäni ensimmäisen kerran kananmunia melkein 18-vuotiaana!

BD9FAC13-66B3-4FDF-8A33-392A911565ED

”Illalla suunnattiin erääseen naapurustoon ajeleen. Kyseinen naapurusto sijaistee noin ehkä puolen tunnin matkan päässä, mutta se TODELLAKIN oli näkemisen arvonen! Tuntu ihan kun ois ollut keskellä elokuvaa – vaan lumikinokset puuttu. Se oli jotain niin upeeta tällaselle joulun rakastajalle, että mitkään sanat tai kuvat ei riitä kertoon. Mulle kerrottiin, että tässä naapurustossa ei voi asua, jos ei laita jouluks noita massiivisia upeita jouluvaloja ja koristeita pihaan. Siltä se näyttikin, sillä kaikkialla oli toinen toistaan upeempia asetelmia.”
Kommentti: Ei lisättävää. Näky oli kirjaimellisesti kuin sadusta kaikkine jouluvaloineen. Vieläkin vaikea uskoa, että tuollaisia asuinalueita on olemassa. Joskus taisin haluta asua siellä, mutta ehk’ en nyt kuitenkaan. 😀 Kuluttaa varmaan ihan järjettömästi sähköäkin.

”Eilinen iltapäivä/ilta kulu täällä meillä kaverin kanssa hengaillessa. En oo pitkään aikaan nauranut niin paljoo – meinasin kuolla muutamaan otteeseen. Unta oli takana vaan muutama tunti, joten tais silläkin olla jotain tekemistä asian kanssa. Myöhemmin särki päätä ja vatsalihaksissa tuntu.”
Kommentti: Tämä ”kaveri” on nykyinen poikaystäväni. 😀 Tuona iltana taisin tajuta olevani vähän ihastunut, mutten olosuhteiden vuoksi halunnut sitä ensin itselleni myöntää.

315B2A45-55B3-484E-913E-E4491ACA0FCB

”En vuosi sitten ikinä ikinä ikinä olis uskonut, jos joku olis mulle tullut kertoon mun elämäntilanteen nyt. Mun vastaus olis luultavasti ollut jotain ”ööööh ahaa” tai semmosta. Vuoden päivät takaperin haaveilin kaiken maailman jutuista. Nyt tuntuu, että mulla on melkeimpä kaikki, mistä oon aina haaveillut – jos arkipäiväsissä asioissa pysytään.”
Kommentti: ❤️

Mökillä

33F922B6-6FC8-4841-A160-4A9994BD72A24CCCFB93-DE03-4A1F-ACEE-E876CB7E718301F6A10F-E703-44CE-AE0E-9D0B16EC0BCDE4CA6CDF-E925-4085-86A3-338CE82CB22A12FB632F-EC4D-4B6F-8F42-5356346C7F1EEC29966A-ABFF-4D26-9932-C805010081096AE72500-22AD-4F76-BD82-B94F8D7EE5F50DF215A5-A03B-427C-BC5D-410D389C7C7C9FE34E72-5DF1-437D-AD92-38EF719AD05571B2BA66-6457-4278-BA6B-9F22871F2D5E86FC2516-D1CE-4EF8-A899-9325E2025F51
Jetlag alkaa vihdoin olla takanapäin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa.

Alan päästä arkeen kiinni. Onneksi siihen lasku on ollut vielä toistaiseksi kepeä ja huomaan oloni olevan paljon levänneempi, kuin ennen lomaa. Olen yleisesti paremmalla tuulella eivätkä pienetkin asiat tunnu maailmanlopuilta. Reissua odotellessa tuntui, että tulistuin tai pahoitin mieleni pienimmistäkin asioista. Olin tosi väsynyt ja välillä jopa itkuinen. Vähättelin itselleni uupunutta oloani sanoen, että on ihmisiä, joiden arkeen kuuluu paljon enemmän uuvuttavia tekijöitä, kuin minun arkeeni. Vasta loman jälkeen tajuan, kuinka paljon irtiottoa tarvitsin.

Eilen vietimme pitkästä aikaa iltaa mökillä; uimme, saunoimme, veneilimme… ja vaikka aluksi punnitsin, lähdenkö vanhempieni mukaan vai en, niin onneksi päätin lähteä, sillä ilta oli oikein rentouttava ja kotiin päästyä uni maistui! Päivälle oltiin kuulemma luvattu ukkossäätä, mutta meitä onnisti, sillä aurinko paistoikin täydeltä taivaalta lähes koko iltapäivän.

Ihanaa viikonloppua!

PS. Toivottavasti postausten kuvat näkyvät teille vaivatta. Minulle ne eivät välillä näy ja välillä näkyvät?

Kotiinpaluun vaikeudesta

4BEFF9D9-368A-4878-9F58-BF3A3A6E5DF63834B207-0E1E-4896-A662-14D98E37FECDA4CB42CD-EC26-4F45-9774-21F8FB43B47EB07C7C7C-3110-487B-8CD1-4499A918608817DB18B9-0A4B-438E-9F6F-2BC3E3117474EA75FBC5-D199-4B75-B7AE-3F242327E2C7OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heips – tällä kertaa jälleen Suomesta.

Palasin muutama päivä sitten ja vaikka pitkien matkojen lentäminen monen välilaskun kera ei ole mitään herkkua, olisin lähtenyt takaisin Texasiin vaikka heti Suomeen päästyäni. Joskus oli kuitenkin palattava velvollisuuksien pariin ja jättää jälleen yksi ihana reissu taakseni.

Suomeen palattuani minun on aina vaikeaa päästää irti. Haluaisin elää edelleen samassa ajassa poikaystäväni kanssa, haluaisin jutella hänen kanssaan koko ajan, haluaisin puhua englantia ja tuntuu etten löydä sanoja suomeksi, en haluaisi purkaa matkalaukkuani tai ottaa dollareita pois lompakostani, sillä silloin paluu tuntuu lopulliselta. Trooppisen ilmaston sijaan ulkona pauhaa kylmä tuuli, tekee mieli vain pysytellä kotona ja katsella matkakuvia, ajatuksissani palaan takaisin Texasiin.

Suomessa on kiva nähdä kavereita ja perhettä, mutta muuten en haluaisi palata. Meillä on takana 4,5 vuotta kaukosuhdetta, joten on selvää, että toisistamme erillä asuminen alkaa riittää. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen näistä vuosista kaukosuhteessa, sillä ne ovat tehneet meidän suhteesta vahvan. En tiedä, olisiko näin, mikäli aina olisi ollut helppoa.

Tänään palasin viimeisten lomapäivien jälkeen arjen pariin. Eiköhän tämä tästä.

Terveisiä Texasista!

568039B0-1C2A-4011-942B-9423BA90818AF6B4C82D-503E-4616-877A-008D2D035C1A2DCEA067-F77D-413E-AF5C-BAA7C507DE1CD266C88F-AE03-4A12-B1B5-211BF8CA930918BA52A6-DFF2-47C3-8813-3AED4AD83ACC806D34B7-6161-440A-8570-FFBFF116B30ABAE7B1A7-5922-4CF9-BE5C-F1F660FF77B697EB9064-A97F-4E45-BFB9-23D4225B1E4825D5C105-331C-4335-82C1-1DC7F200BFDEADF53EA7-8054-47A0-95E0-76A688719104E060D769-17DD-4D5A-AF3C-1A6F6DB8B8D597C00D1C-320D-4926-9482-5C58497A737C2B4CA980-0A21-4286-AF26-193446208776F2D9D03B-3640-4161-947D-4A0FBDC37DB72B14790C-C3D4-4B80-B99D-68CCD26A9629
Pidemmän postaustauon jälkeen on aina yhtä hankalaa palata; ei tiedä, mistä jatkaisi tai mistä aloittaisi. Tarkoitukseni oli postata täältä Texasista ahkerasti viikoittain, mutta jostain syystä hiljaisuus tuntuikin paremmalta ratkaisulta. Olen halunnut elää omassa kuplassani avaamatta läppäriä ja nauttia tästä kohta kuluneesta kuukaudesta täysin siemauksin. Joskin Instagramia olen ahkerasti päivitellyt. Siellä minua seuraavat ovatkin varmasti saaneet hyvän kuvan siitä, mitä olemme täällä puuhailleet.

Matkani alkoi tosiaan Austinista, jossa vietimme ensimmäiset päivämme yhdessä kaupunkia kierrellen ja elämästä nauttien. Seuraavaksi ajoimme tänne Dallasin lähelle Burlesoniin, jossa olemme viettäneet suurimman osan kuukaudesta. Olemme täällä tehneet ihan perus juttuja, kuten käyneet leffassa, syömässä, shoppailemassa keilaamassa, uimassa jne. Kuukauden kohokohta oli, kun suuntasimme kolmen vuoden jälkeen Katyyn, Houstonin viereen, poikaystäväni äidin ja hänen miehensä (sekä heidän koiriensa!!!) luokse. Oli yhtä riemua päästä pitkästä aikaa rakkaisiin maisemiin. Vietimme Katyssa mitä parhaimmat pari päivää, joista toinen kului Galvestonin rannalla aalloissa pelleillen ja simpukoita etsien. Nyt olemme olleet taas lähemmäs pari viikkoa Burlesonissa ja muutaman päivän kuluttua on aikani palata Suomeen, niin sydäntäsärkevää kuin se jälleen onkin…

Jo muutaman kerran olen ehtinyt itkeä silmäni puhki enkä voi muuta, kuin ihmetellä, miten täältä lähteminen ei ikinä tunnu helpottuvan. Ainoa asia, joka parantaa mieltäni on tieto siitä, että seuraava matka on jo varattu. Marraskuussa tulen tänne viikoksi viettämään syntymäpäivääni sekä kiitospäivää. Enköhän tämän tiedon voimalla jotenkin jaksa painaa loppukesän ja syksyn.

Nyt suljen taas läppärini ja siirryn nauttimaan viimeisistä päivistäni täällä. Palataan! x

Aika lentää! Suunnitelmamme ensimmäisille päiville

C9285583-A9D6-4279-AB05-D3D31853A79A
E29DDD49-F773-4EAA-8939-C06A0218158E
8BD33228-56E8-4FF0-B1EA-658BB19C23CE
OMG. Kauan ja hartaasti odotettu päivä on vihdoin käsillä. Kun tämä postaus tulee julki, istun mitä todennäköisimmin täpinöissäni lentokoneessa kohti toista kotiani, USA:ta. Tuntuu absurdilta, että tätä päivää on taas odotettu vuoden päivät ja tässä sitä ollaan, viimein matkalla.

Lennän Austiniin, jossa poikaystäväni tulee noutamaan minut lentokentältä. Ensimmäiset pari yötä tulemme viettämään Austinissa kierrellen ja katsellen, tutustuen kaupunkiin. Olen ollut Austinissa kerran, mutta tuo visiitti oli vain parin tunnin mittainen, joten on kiva päästä näkemään enemmän.

Suunnitelmissa olisi mennä ensiksi kirjautumaan hotelliin ja sitten syömään jotain. Katsotaan sen jälkeen, mikä on fiilis; jaksammeko aloittaa turisteilut heti tänään illalla vai vietämmekö illan hotellilla ja ihmettelemme kaupunkia paremmin vasta huomenna. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tarkasti emme ole päättäneet, mitä kaikkea tulemme tekemään ja muutenkin tuo tuntuu täysin sivuseikalta sen rinnalla, että saamme vihdoin viettää aikaa toistemme kanssa.

Maanantaina ajamme Dallasin seudulle, jossa poikaystäväni asuu. Siellä tulemmekin viettämään suurimman osan tästä kuukaudesta. Palaan postausten pariin luultavasti vasta sitten, kun olemme asettautuneet aloillemme poikaystäväni luokse. Nyt aijon vain elää hetkessä ja nauttia ensimmäisistä päivistä perillä! Instagramia tulen varmasti päivittelemään enemmän reaaliajassa. Sieltä minut löytää nimimerkillä siljacecilia.

This or That

This or that -postauksia on taas näkynyt blogeissa paljon. Itsekin olen aina halunnut toteuttaa tällaisen, sillä tällaisiin kysymyksiin vastaaminen on mielestäni hauskaa. Nyt löysin Elahblog-blogista kivat this or that -kysymykset, jotka hän oli puolestaan löytänyt toisesta blogista jne. Päätin siis vihdoin toteuttaa tämän postauksen!
627D23D7-F27C-4323-A668-71548CFB6D17
Suihku aamulla vai illalla? Välillä tulee käytyä aamuisinkin, mutta en jaksaisi joka aamu herätä aikaisemmin sitä varten.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys? Optimaalinen tilanne olisi, että sekä luonto että kaupunki olisivat lähellä, mutta valintani on ehdottomasti kaupunki.

Kirkkaat vai neutraalit värit? Viime aikoina olen pukeutunut värikkäämmin, mutta kyllä tummat ja neutraalit värit ovat juttuni värikkäitä enemmän.

Outo vai typerä? Sopiva määrä outoutta voi olla vain hyvä juttu. 😀
CB25AE4B-B897-4FB8-95DD-09918556EB43
Kevät vai syksy? Keväällä elämä hymyilee, valon määrä lisääntyy ja kaikki ympärillä herää eloon!

Minttu vai kaneli? En ole suuri mintun ystävä.

Suunniteltu vai extempore? Tämä oli vaikea, mutta ehkä kuitenkin suunniteltu extemporen sijaan.

Leffa kotona vai teatterissa? Jos katson leffan, katson sen mielummin teatterissa. Siellä ei saa käyttää puhelinta eikä jutella, joten pystyn keskittymään elokuvaan. Kotona ollessa katson elokuvaa vain sivusilmällä tai puhun jatkuvasti.
EED0691D-6E30-42C2-98AA-2DE9DE4602BD
Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? Vastatessa ei välttämättä tiedä, mitä kysymyksiä on luvassa ja tämä ajatus on mielestäni hermostuttava. Tietysti tilanteesta riippuen.

Halit vai pusut? Can’t wait! :-*

Tulinen vai mieto ruoka? Makua pitää olla!

Nahka vai pitsi? Hmm… kaikenlaiset pitsijutut ovat hieman liian hempeitä omaan makuuni.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? En yleensä ole se tyyppi, joka ylipukeutuu.

Kokemus vai mukavuus? Tavallaan olen hyvin mukavuudenhaluinen, mutta haluan mielummin elämässä tehdä ja kokea kuin jättää tekemättä ja kokematta.
E0F423A1-C3DF-4A48-BD2F-DC796E17D549
TV sarjat vai elokuvat? Harvemmin nykyään jaksan keskittyä elokuviin.

Rock– vai countrymusiikki? Ei tarvinnut kauaa miettiä!

Punaviini vai valkoviini? Ei kumpikaan. En juurikaan juo alkoholia. Jos nyt joku minulle lasillisen kaataa, voin minä sen juoda, mutta en osaa ottaa kantaa, kumpaa näistä joisin mielummin.

Yksin vai yhdessä työskentely? En tykkää olla töissä yksin, paitsi ehkä aamuisin, kun olen vielä ihan unessa.

Uiminen vai rannalla makoilu? Veteen on kiva pulahtaa auringonoton lomassa, mutta enimmäkseen viihdyn makoillen rannalla.
3F4E18ED-643C-45E8-89F4-8C710E560940Pikaruoka vai kunnon ravintola? Ah, pääsisipä nyt jonnekkin kunnolla nauttimaan ruoasta ja seurasta ihan ajan kanssa.

Perunasalaatti vai pastasalaatti? Tämä vastaus tuli ihan lonkalta. Tällä hetkellä perunasalaatti kuulosti hyvältä, mutta miksi ei pastasalaattikin maistuisi.

Parilliset vai eriparisukat? En tiedä, olenko koskaan pitänyt eriparisukkia jalassani.

Tanssiminen vai laulaminen? Olen aina vältellyt laulamista ainakin muiden edessä, mutta tanssia olen joskus kauan sitten harrastanutkin, joten valintani on tanssi.

Puhelin vai netti? Ilman nettiä en tekisi puhelimella juuri mitään, joten netti.

10 parasta asiaa toukokuussa 2018

Moikka! Viimeiset hetket Pispalassa ja Suomessa alkavat olla käsillä. Enää muutama päivä, minkä jälkeen on aika sanoa heipat Tyynelle, Pispalalle ja  ihanalle vajaa kuukaudelle täällä. Viimeisten päivien kunniaksi ajattelin listata asioita, jotka ovat tehneet tästä kuukaudesta niin mahtavan kuin se on ollut.
C9352F7B-9BA2-4CDE-AC74-0A59B1781FE7
1. Tyyne Tyyne Tyyne. Ihana Tyyne. Hän on ollut ihana energiapallo, joka on tuonut arkeeni niiiin paljon iloa. Muutama postaus takaperin kerroinkin jo, miksi koiran kanssa eläminen on parasta, joten en lähde noita asioita kertaamaan. Sanon vain, että

2. Ihana asuinympäristö. Olenko jo hehkuttanut Pispalaa kylliksi? Täällä on ollut aivan huikean hyvä olla. Instagramista on varmasti huokunut yli se, miten täydellisesti olen täällä viihtynyt, sillä postaan täältä jotain jatkuvasti!
4E163281-6492-43ED-8EA3-5380DED990ED
3. Inspiraation määrä. Tässä kuussa olen tuntenut itseni todella inspiroituneeksi ja ainakin valokuvia on tullut otettua paljon.

4. Odotus. Tiedättekö, ihanien asioiden odotus on jo puoli ruokaa! Vaikka en maltakkaan odottaa matkaani tiedän, että matkan jälkeen tulen ikävöimaan tätä aikaa, kun kaikki on vielä edessä ja mahanpohjassa kutkuttaa innostus maustettuna jännityksellä.
6E31508C-0D74-40D5-B820-9B332B91594C
5. Kesäsäät! Siis olemmeko oikeasti Suomessa? Tämä toukokuu on säidenkin puolesta ollut aivan täydellinen. Uskomatonta, etten kertaakaan ole ulkoiluttanut koiraa sateessa?! Olin varautunut kunnon kurakeleihin, mutta ehei.

6. Uskomattoman upeat auringonlaskut. Joka ilta. Sekä puhelimen että kameran muistikortit ovat täynnä auringonlasku-kuvia.
3118AE04-49EA-4BB7-A3D6-825DB948EFD4
7. Terveydentilani mahdollinen paraneminen. Tuntuu siltä, kuin oloni olisi paranemaan päin. Pispalassa on paljon portaita ja olen jopa pystynyt niitä vähän koiran perässä juoksemaan ilman kummempia oireita ylirasituksesta. Jotta voisin sanoa varmaksi, tarvitaan pidempi aika, mutta ainakin nyt on tuntunut paremmalta!

8. Tekemisentäyteisyys. Tässä kuussa kalenteri on ollut täynnä, mikä on ollut hyvä ja huono asia. Tietyille asioille on välillä ollut vaikeaa löytää aikaa, mutta olen myös nauttinut siitä, ettei tylsiä hetkiä ole juurikaan tullut vastaan.
7BAFDED3-1F9F-499E-83FA-488954CACF0D
9. Yleinen virkeä olo. Tässä kuussa mieleni on ollut virkeä, vaikka välillä on väsyttänyt ja uupumuksen hetkiäkin on tullut. Kiitos lukuisten virikkeiden mieleni on pysynyt suurimmaksi osaksi hyväntuulisena ja virkeänä.

10. Ulkona syöminen. Myönnettäköön, että tässä kuussa on tullut syötyä ulkona normaalia enemmän, mikä omatuntoa hieman kolkuttaa rahanmenon vuoksi, mutta syömästäni ruoasta olen nauttinut. Olen käynyt mm. Fafa’sissa, Hämeenkadun kupeeseen avatussa Thai Street Foodissa sekä Puistossa salaatilla.
97DF4B6D-B8EE-4980-9D15-A49463A91AA0
Tämä kuukausi on ollut kerrassaan loistava ja vähintään yhtä paljon odotan ensi kuulta!