Mielummin laiha sopu kuin lihava riita?

Heti alkuun täytyy sanoa, etteivät varsinaisesti oman elämäni tapahtumat ole saaneet minua miettimään otsikkoon viittaavia asioita. Sen sijaan läheisteni elämissä on viime aikoina (tai jo aiemmin) sattunut asioita, jotka ovat saaneet minut pohtimaan, pitääkö aina antaa anteeksi? Onko laiha sopu aina parempi kuin lihava riita?
B1C88F0C-22F0-44C9-A916-0E11A8347750
Itse tiedän olevani huono antamaan anteeksi tai anteeksi antamisesta en tiedä, mutta olen huono unohtamaan. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka osaavat toimia päinvastoin; antavat helposti anteeksi ja elävät mielummin sovussa kuin kantavat kauaa – silloinkin, kun joku on käyttäytynyt heitä kohtaan todella törkeästi. Mistä he löytävät kaiken sen voiman nousta tilanteen yläpuolelle ja toimia tyynesti?

Monesti sanotaan, että kun esimerkiksi ollaan perhettä niin välillä tulee sanottua tai tehtyä tyhmiä asioita, mutta anteeksi kuuluu antaa, kerta perhettä ollaan. Ymmärrän, että monesti niihin lähimpiin ihmisiin tulee purettua kiukunpuuskia, mutta onko todella kaikki sallittua sen nimissä, että kuulutaan samaan perheeseen tai ollaan hyviä kavereita keskenään? Jos vaikka ääneen toivoo toisen kuolemaa, onko sekin anteeksiannettavaa? Tai entäpä, jos käyttää toista häikäilemättömästi hyväksi tavalla tai toisella? (Esimerkit itse keksitty.) Omasta mielestäni erityisesti siksi, että ollaan läheisiä pitäisi kunnioittaa toinen toistaan. Tottakai itsekin kiukuttelen, mutta en lähtisi tekemään/sanomaan tyhmyyksiä, joita myöhemmin joutuisin vuolaasti anteeksi pyytelemään enkä tarkoituksella loukkaisi toista.
4741948A-7D45-4168-A751-FC9C9DCA1069
Senkin näen vielä suht ymmärrettävänä, että joskus saattaa suutuspäissään tulla sanottua jotain hyvinkin ajattelematonta, mutta mitä jos tällaista käytöstä jatkuu pidempään ja sanotuksi/tehdyksi tulee loukkaavia asioita liukuhihnalla. Pystyykö tällaista enää laittamaan vain ajattelemattomuuden piikkiin? Tai jos joku sinulle läheinen ihminen kääntäisi sinulle selkänsä, mutta jonkin ajan päästä haluaisikin olla taas tekemisissä, antaisitko anteeksi ja jatkaisitko suhdettanne niin kuin se oli ennen välirikkoa?

Vaikeitakin asioita monesti pystyy anteeksi antamaan ja ehkä jopa jollain tasolla unohtamaan, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, etenkin jos toinen on tapahtuneesta aidosti pahoillaan. Mutta mitä mieltä te olette: onko kaikki todella anteeksiannettavaa? Entä jos toinen ei edes osoita katumusta, saati sitten myönnä, että itsessä olisi ollut mitään vikaa? Onko parempi vain purra hammasta ja pysyä sovussa vai onko joskus oikein ottaa etäisyyttä toiseen pidemmäksi aikaa tai ehkä jopa lopullisesti?
E89CCEBF-B227-456F-841A-BAAB943B83C0

Kesävisiitti Turkuun ja Hankoon

08492A19-DA7E-4EAA-8C15-BC3E16092A02
2C7812E5-61B1-4606-9745-F7B9CB615B52Viime viikonloppuna vietimme ystäväni kanssa kesän viimeistä yhteistä viikonloppua ennen hänen muuttoaan suuntaamalla lauantai-iltapäivästä kohti Turkua.

Turkuun päästyämme käväisimme heti lähikaupassa ostamassa illallistarvikkeet ja väsäsimme nopean ruuan, sillä ainakin minulle oli ehtinyt jo tulla aivan järkyttävä nälkä. Illallisen jälkeen teimme itsellemme kunnon jäätelöannokset ja parkkeerasimme sohvalle katsomaan leffaa, jonka lopulta pysäytymme puoleen väliin, sillä kummallakin alkoi silmäluomet painua kiinni.

Juttelimme vielä myöhään yöhön asti pimeässä peiton alla makoillen, kunnes ummistimme silmämme. Unta piti saada reissun pääkohdetta, Hankoa varten.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja heräsimme ilman herätyskelloa. Ystäväni keitti meille aamukahvit ja pian jo ampaisimmekin tien päälle.

Lauloimme radiossa soivien biisien tahtiin ja rupattelimme sillä välin, kun rankkasade ja ukonilma näyttivät meille tietä kohti ensimmäistä päämääräämme, Fiskarsin kylää. Matkalla pysähdyimme nappaamaan aamiaista ja juoksipa tien yli kaksi peuraakin.

Saavuttuamme Fiskarsiin, vierailimme ystäväni isän putiikissa, Ruokapuoti Lumossa (ihana pieni putiikki täynnä luomu-/lähiruokaherkkuja!), minkä jälkeen ehdimme ottaa tosistamme muutamat kuvat ennen kuin rankkasade yllätti meidät jälleen! Meillä oli kivaa koko ajan, mutta aloin jo turhautua tuohon säähän todella, sillä näytti siltä, että koko päivä tulisi vain satamaan vettä eikä nyt todellakaan puhuttu pienistä kuuroista.

Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Hankoa. Satoi, satoi ja satoi, mutta juuri ennen kuin saavuimme Hankoon taivas selkeni ja jopa aurinko suvaitsi tulla paikoitellen esiin! Mikä helpotus, että saimme kierrellä kaupunkia rauhassa ilman sateenvarjoja.

Hangosta jäi oikein söpö vaikutelma, mutta ehkä se on juurikin sellainen kesäkaupunki, josta nauttii eniten, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lämpöasteita on kylliksi.

Nähtyämme tarpeeksi ja napattuamme haluamamme kuvat, lähdimme takaisin kohti Turkua, jossa vietimme myös lauantain ja sunnuntain välisen yön. Söimme edellisillan ruokien loppuja ja katsoimme loput jo aloittamastamme elokuvasta. Maanantaina päivällä ajoimme Tampereelle ennen työvuoroni alkua.

Nyt fiilis on haikea. Olisipa tuo viikonloppu voinut jatkua pidempään, paljon pidempään. Se tuntui kuin minilomalta kauemmaksi kuin parin tunnin päähän.

PS. Kuvia otimme tuolla reissulla paljon! Tulenkin postailemaan niitä täällä tasaiseen tahtiin seuraavien postausten yhteydessä. 🙂

Muuttaako vai ei? – Kuulumisia

BBF98BC5-8B6C-4028-9586-9D8FC135E03D
Moikka!

Tuli äkkiseltään sellainen fiilis, että haluaisin tulla rennosti kirjoittamaan ihan vain kuulumisia. Olen tästä aijemminkin puhunut, mutta välillä on ikävä niitä blogiaikoja, kun kirjoitettiin joka päivä, kuvat olivat nopeita räpsyjä ja tekstiksi kyhättiin mitä ikinä sattuikaan tulemaan mieleen, välillä siinä ei ollut päätä eikä häntää. Ehkä juuri siksi tulikin kirjoitettua niin usein, kun postauksiin ei niin paljon panostettu ja jos vaikkapa kuvia ei ollut, niitä saatiin nopeasti aikaan ottamalla muutama nopea kuva peilin kautta. Sen kummempia valmisteluja ei kaivattu.

En noihin aikoihin haluaisi palata, sillä tykkään yleensä panostaa eritoten kuviin ja valokuvaus sekä kuvanmuokkaus ovat  rakkaimpia harrastuksiani, mutta tekstin suhteen kamppailen usein, sillä aina tuntuu, että pitäisi olla jotain tärkeää asiaa tai rajattu aihe, mistä kirjoittaa. Aiheen ollessa hakoteillä tuntuu turhalta kirjoittaa mistään.

Tänään kamppailen kaavoja vastaan ja kirjoitan niitä näitä. Siirrytään siis kuulumisiin!

Olin ajatellut olla tästä hiljaa, kunnes olisin tehnyt päätöksen, mutta haluan olla avoin ja kertoa, että minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa kokonaan Pispalaan. Mitä enemmän tuota ajattelen sitä oikeammalta ratkaisulta se tuntuu. Jopa talven bussiaikataulut vaikuttavat olevan sitä mieltä, että minun pitäisi muuttaa. Ne kun eivät oikein sovi omiin aikatauluihini. Pienenä vannoin muuttavani takaisin Pispalaan sitten, kun olen ”iso” ja välillä siellä kävellessäni olen miettinyt sitä, miten elämä tuntuu vievän minua suuntaan, joka ei mahdollista tuon lapsuuden haaveen toteutumista. Se on tuntunut haikealta, vaikka olenkin tiennyt haluavani tuota toista suuntaa enemmän. Kun Tyynen omistaja ehdotti, että muuttaisin heille, se tuntui kohtalolta.

Samaan aikaan tuntuu haikealta ajatella muuttoa pois perheen luota. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa kaivannut kipeästi muutosta elämäntilanteeseeni, mikä on varmasti näkynyt myös täällä blogissa. Ikäiselleni on toki normaalia muuttaa pois kotoa ja monet muuttavat paljon aikaisemmin. Välillä onkin tuntunut vähän nololta sanoa, että asun vielä vanhempieni helmoissa. Se on tähän mennessä kuitenkin ollut minulle ainoa oikea ratkaisu.

Suunnitelmissani on ollut muuttaa viimeistään ensi vuonna pois ja minun tapauksessani tämä tarkoittaa kauas pois. Omatuntoani kolkuttaa, kun mietin muuttoa Pispalaan, sillä en tiedä, kuinka usein tulen tulevaisuudessa näkemään perhettäni. Pitäisikö minun siis viettää tämä viimeinen vuosi kirjaimellisesti heidän kanssaan eikä nähdä vain kerran pari viikossa? Samalla Pispalaan muutto tuntuu oikealta ratkaisulta. Uskon myös siihen, että elämässä hulluimpiinkin tilaisuuksiin kannattaa tarttua, jos vähänkin sitä harkitsee, sillä usein niistä tulee seikkailuja tai vähintään opetuksia.

Äh, en tiedä mitä tehdä! Katsotaan, ehkä keksin jonkun väliratkaisun.

Elämäni on viimeiset pari viikkoa ollut aika kiireistä, mikä on tavallaan ihan hyväkin. Tämä tuleva viikonloppukin on täyteen bookattu, joten tylsää ei tule olemaan.

Tällä viikolla olen joka päivä pyöräillyt töihin ja takaisin. Siinäpä on ainakin tullut päivän liikunnat tehtyä. Oli muuten raskasta polkea yksi päivä kovaan vastatuuleen! Meinasin ruveta itkemään, kun väsytti ja ärsytti niin paljon, hah. Täytyy sanoa, että olo tuntuu nyt vähän ylirasittuneelta ja aamulla heräämisen jälkeen syke tuntuu olevan koholla, joten paras himmata tahtia hieman.

Runsaan aerobisen liikunnan vastapainoksi on tullut syötyä vähän liikaa suklaata. Karkin suhteen olen tullut siihen tulokseen, ettei sitä kannata ostaa, sillä siitä tulee helposti huono olo, mutta suklaata voisin syödä vaikka kuinka paljon, ja tietty kaikkea, missä on suklaata. Haluaisin äkkiä päästä tästä suklaan rohmuamisesta eroon tai ainakin hillitä sitä vähän. Niimpä tehtiin poikaystäväni kanssa diili, etten saa syödä suklaata seuraavaan kahteen kuukauteen. Saa nähdä miten pärjään! Tavallaan olen nykyään sitä mieltä, etten halua rajoittaa itseäni liikaa, mutta nyt totaallinen vieroittuminen taitaa olla paikallaan. Näistä jutuista voisin tehdä jossain kohtaa oman postauksensa, sillä viime aikoina on taas tullut taisteltua jonkin verran oman kehon hyväksymisen kanssa.

No, jopas! Tästä kehkeytyi ihan super pitkä ja varmaan sekavakin postaus. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti. 🙂 Tässä vaiheessa taitaa olla aika toivotella hyvät viikonloput ja palaillaan asiaan ensi viikolla! ❤

 

Hauvan vahtina – kesän viimeisiä viikonloppuja

5CDB0F8E-0F75-4F37-BFA3-7B02BACE3E03487132AC-FC81-430B-9DAF-A1C6038937135222A62A-403A-461D-BBCA-DDBB3A0924B43BE97FBE-6596-4057-B913-36C836B77A5EB822CDC0-2F50-4B49-A866-4A116BCF6EA5AB63052C-A50A-4689-8CA3-08D5E560BDE64B7C5203-4036-4233-9EF1-4C9038131BE6
Tällä kertaa ei ole muuta heittää kuin puhelimella otettuja kuvia, sillä viime hetkellä päätin jättää kameran kotiin. Tuon pienen karvakasan kanssa meno on nimittäin sen verran vauhdikasta, ettei siinä paljon kuvia ehdi pysähtyä ottamaan! Voisinpa saada edes hieman Tyynen energiasta itselleni. Tavallaan kyllä saankin, sillä pelkästään sen touhujen seuraaminen saa niin hyvälle tuulelle.

Lauantaina mentiin ystäväni ja Tyynen kanssa lenkille. Sade ei onneksi yllättänyt meitä ja päästiin kuivina takaisin. Niin siis muut paitsi Tyyne, joka on muuten kunnon vesipeto. Varsinkin näillä kuumilla keleillä uiminen lenkillä on ihan must!

Lenkin jälkeen jätettiin Tyyne hetkeksi kotiin ja käytiin Cafe Pispalassa syömässä. Jälleen kerran ruoka oli todella hyvää ja tunnelma aivan kuin etelässä. Meistä kirjaimellisesti tuntui, kuin oltaisiin oltu ulkomailla, sillä ympärillä puhuttiin oikeastaan vain englantia. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, etenkin brunssiaikaan!

Myös sunnuntain päädyin hengailemaan Pispalassa. Syötiin aamiaista parvekkeella, käytiin lenkillä ja iltapäivästä mentiin koirapuistoon tapaamaan Tyynen sisaruksia ja mammaa tämänpäiväisten 1v. synttäreiden johdosta.

Olipa taas kiva viikonloppu, vaikka ohjelmaa oli niin paljon, etten ehtinyt edes silmiäni räpäyttää ja jo on taas uusi viikko alkanut. Nyt alkaa muuten tuntua siltä, että syksy tekee tuloaan; iltaisin on jo suht pimeää ja aamuisin kovin viileää. Tavallaan odotan jo sitä, että saa käpertyä peiton alle lämpimään, kun ulkona sataa kaatamalla vettä. Tavallaan taas… huh, hirvittää!

Päiväreissu Naantaliin

Aiemmassa postauksessa ehdinkin jo mainita päiväreissumme Naantaliin vanhempieni kanssa ja lupailin laittaa kuvia, joten tässä niitä nyt olisi! Tällaisia ihania, kuumia kesäpäiviä tulee kyllä syksyn tullen niin ikävä. Onneksi tämä kesä on kerrankin ollut kunnon kesä! Niin, ja löysin muuten viimein kauan etsimäni vyölaukun. Tarkentaakseni, en siis etsinyt mitään tiettyä vyölaukkua, mutta jonkinlaisen halusin ehdottomasti ja nyt sain sellaisen! Sitten niihin kuviin…
2ECCD4BD-32F4-40B9-8BCC-8A0DFCCAA99D27960E41-BE8D-4EFE-8C55-694855C5BA470768BC48-1E0C-4036-B4B7-00101D3C5FD45A4B260F-8F3D-4D26-8236-1F92FCE1ED1AB64B4626-7955-41B7-9F4E-D042DDFB6274F9FE641B-EC98-4A33-884A-A033BC4293BE
C8F3F3E4-E5C7-4935-9B1C-123E8E993906
07AA383D-6DEF-4B21-B08B-6A4502BB706B
Ihanaa päivää juuri sinulle!

Viime aikojen parhaat X 10

1. Sandron lounas buffet! Mikäli asut Tampereella tai olet tulossa visiitille Tampereelle päin, suosittelen lämpimästi testaamaan tämän mestan (josta muuten suurin osa postauksen kuvistakin on otettu). Erityisesti lounas oli mielestäni huippu! Olen ollut nälkäisine mahoineni paikalla myös illallisaikaan eikä sekään pettymystä tuottanut, mutta ensi kerralla taidan valita listalta lampaan sijaan esimerkiksi täytetyn bataatin. Illallinen oli myös suht hintava, joten en usko (tai ainakaan toivo) eksyväni Sandroon siihen aikaan turhan usein…

2. Piknikit! Viime aikoina on tullut pikniköityä useammin kuin kerran, mikä on ollut ihan parasta. (Lukuunottamatta kaikkia niitä ampiaisia, jotka ovat yrittäneet tulla osingolle!?)
B31230CF-0B8B-4C1E-893E-134220CF933E
3. Koko viime perjantai! Vietin kaverini kanssa lähes koko päivän syöden, shoppaillen ja valokuvaillen. Meillä oli niin hauskaa, kuten aina. Tämä kyseinen ystävä muuttaa kuukauden päästä pari tuntia kauemmaksi ja yllättäen taisin jo eilen tirauttaa muutaman kyyneleen tämän johdosta… Ollaan tässä viimeisen vuoden sisään tehty töitä yhdessä ja vietetty usein vapaa-aikaakin toistemme seurassa, joten tulee olemaan todella outoa, ettei hän enää kohta asukkaan lähellä eikä ainakaan extempore voida hengailla, kuten on ollut tapana.

4. Päiväreissu Naantaliin! Tästä laitan kuvia myöhemmin, mutta tosiaan, kävimme viikko sitten vanhempieni kanssa Naantalissa. Näillä säillä tällaisia päiväreissuja on niin kiva tehdä eikä edes tarvitse muuta ohjelmaa kuin käppäily ympäriinsä. Lapsena kävin silloisen ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa Naantalissa kerran pari vuodessa. Oli ihana verestellä noitakin muistoja.
9941D5DE-2C9E-4B47-9E13-3C10091A0181
5. Lukuisat suunnitelmat! Aina vähintään mielessäni valitan, ettei vapaa-ajassani ole minkäänlaista sisältöä. No, nyt ainakin tämä kuukausi alkaa pikkuhiljaa täyttymään suunnitelmista… Tänään olen menossa lenkittämään Tyyne-koiraa (jota hoidin toukokuun), huomiselle on sovittuna lounastreffit/kahvittelut, minkä lisäksi nään illalla toista kaveria, lauantaina olemme suunnittelleet menevämme SUP-lautailemaan ja sitten menen jälleen Tyynen kanssa lenkkeilemään ja leikkimään. Tämän lisäksi olemme todennäköisesti ensi viikonloppuna tekemässä roadtripin jonnekin ja ennen sitä menen taas Tyynen luokse.

6. Tyyne ja Tyynen omistaja! Edellisestä kohdasta päätellen voisi kuvitella, ettei Tyynen omistaja ole koskaan kotona. Näin homma ei kuitenkaan ole ja silloin kun hän on poissa, ei hän useimmiten ole poissa niin pitkiä aikoja etteikö Tyyne ilman minuakin pärjäisi. Aina on kuitenkin kivempi, kun on joku leikki-/lenkkikaveri sekä minulle että Tyynelle! Toukokuussa asuessani Pispalassa siitä tuli vähän kuin yksi kodeistani ja nautin tuosta kuukaudesta niin, että sitä on vaikea unohtaa. Tänään sain Tyynen omistajalta ikioman avaimen hänen asuntoonsa, joten nyt voin mennä leikkimään vielä useammin, kun ei tarvitse miettiä, miten ja milloin saan avaimen, haha.
BBCBAF14-2543-4870-A1A1-FC8596E50826
7. Paremmat unet! Tuossa jokin aikaa sitten sain nukuttua todella vähän ja tuntui, että olen aivan sekaisin. Nyt olen taas nukkunut enimmäkseen paremmin ja sen kyllä huomaa olostakin. Viime yönä tosin nukuin vain pari tuntia, joten ei oteta sitä laskuihin, eihän?

8. Amerikkalaisen vaihtarikaverin pikavisiitti! Juuri ennen omaa vaihto-oppilasvuottani meidän koulussa oli amerikkalainen vaihtari, joka asui myös jonkin aikaa kaverini luona. Nyt hän oli kuuden vuoden jälkeen vierailulla Suomessa ja minä jo luulin, etten ehdi häntä laisinkaan näkemään, kunnes hän ja suomalainen kaverini yllättivät minut! Ehdimme jutella vain hetken, mutta kaikesta huolimatta oli todella kiva nähdä.
903B2F87-B64E-4331-89C1-5A4921EACEED
9. Ymmärtäminen, että olen jälleen stressannut turhasta! Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että minua todella ahdistaa kaikki uusi ja tuntematon. Aina kun jokin asia ei sujukkaan enää totutulla tavalla ja minun pitää opetella uusi tapa hoitaa asia, ahdistun. Viime aikoina olen jälleen saanut huomata, kuinka nuo uudet jutut eivät loppuviimeksi olekkaan olleet niin mahdottomia, kuin olin pelännyt, joten ihan turhaan stressasin.

10. Kahvi! Ikinä en olisi uskonut listaavani tätä kohtaa, mutta kyllä, olen vähitellen tykästymässä kahviin. Tosin, kun minä juon kahvia, pitää siinä olla paljon kauramaitoa.
85802876-F4E9-420C-9676-FDAF57F0DB7E
Tällaisia! Varmasti näitä on enemmänkin, ei vain tule mieleen juuri nyt. Mitä kivaa sinun elämässäsi on viime aikoina tapahtunut?

Kolmen sekunnin sääntö

A292CC65-F0B2-4DA5-A377-D0BCB91F5488
Olen aina ollut herkkä. Jään helposti miettimään asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Yksikin negatiivinen kohtaaminen saattaa pilata päiväni, etenkin jos olen väsynyt tai nälkäinen. Otan monesti asiat henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi. Jos joskus töissä olen unohtanut ladata kahvinkeittimen aamua varten, on se vaivannut minua niin, etten ole meinannut saada unta. En halua tuottaa pettymyksiä. Minulla on tarve miellyttää.

Edellä mainitut piirteet ovat sopivissa määrin inhimillisiä.
Viime aikoina olen kuitenkin kysynyt itseltäni; onko järkevää antaa sinusta riippumattoman kommentin pilata päiväsi? Onko järkevää menettää yöunet pienen, helposti korjattavan, unohduksen vuoksi? Onko hyväksi vaivata mieltäsi asialla, johon et enää voi vaikuttaa? Kannattaako sinun antaa toisen mielipiteen määritellä, kuka olet?
D9B752D0-0780-48F3-A327-0A2A83E9E2C8
Vastauksena kaikkiin kysymyksiin on luonnollisesti ei. Niinpä kehittelin kolmen sekunnin säännön, joka kuuluu näin: Anna itsellesi kolme sekuntia aikaa miettiä asiaa, minkä jälkeen unohda se. Jos kyseinen asia yrittää kömpiä takaisin mieleesi, ravistele se pois. Sen ei tarvitse olla siellä, mikäli et voi siihen enää vaikuttaa tai et koskaan ole voinut. Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa, sillä ne ottavat helposti ylivallan ja se on menoa se.

Anna olla. Nouse tilanteen yläpuolelle. Keskity nykyhetkeen. Anna päivälle uusi mahdollisuus.

Saatat yllättyä.