Some of My Biggest Dreams

Edellinen postaukseni sai minut pohtimaan unelmiani. Tajusin, että valtaosa tähänastisista unelmistani on jo toteutunut tai totautumassa. Tästä inspiroituneena ajattelin listata unelmiani – vielä toteutumattomia ja jo toteutuneita.

Oma koira/koiria – Tämä on luultavasti unelmistani vanhin ja pitkäaikaisin, mutta vielä toteutumaton. Muistan, että jo ala-asteella minulla oli mielikuvituskoira nimeltä Ruusu. Myös silloisella parhaalla kaverillani oli mielikuvituslemmikki. Niiden kanssa leikkiessä välitunnit kuluivat kuin siivillä. Perheessäni on allergiaa, joten siitä syystä meillä ei koskaan ole ollut koiraa. Olenkin aina ollut kova kiintymään muiden koiruuksiin, heh. Tulevaisuudessa haluaisin kaksi koiraa, toisen pienemmän ja toisen mahdollisesti vähän isomman, sillä en osaa päättää pienikokoisen ja isokokoisen välillä.

Poikaystävä – Veikkaan, että tämä saattaa olla aika monen teinitytön unelma – niin oli myös minun. Kovasti odotin ja odotin, ja odotin… Niin paljon, etten nyt jälkeenpäin mietittynä tainnut edes tietää, mitä oikeasti hain. Ja kyllä, tämäkin unelma toteutui silloin, kun lakkasin odottamasta. Muistan, että olin juuri päättänyt, etten tuhlaa aikaani enää kehenkään kaksilahkeiseen, haha.

Matka New Yorkiin – Myös tämän muistan ehkä toisiksi vanhimpana unelmanani. Kaikki taisi alkaa siitä, kun aikoinani fanitin kovasti Antti Tuiskua. Antillahan on levy, jonka nimi on New York ja tätä kautta New York tuli myös minulle tutuksi. Suurkaupungit ovat muutenkin mielestäni aina olleet todella kiehtovia ja saan kylmiäväreitä pelkästään nähdessäni pilvenpiirtäjiä, joten ei, New York ei enää ole unelmani, koska joskus fanitin Tuiskua, haha. Jostain se vain lähti, kiinnostus Amerikkaa ja erityisesti New Yorkia kohtaan.

Vaihto-oppilasvuosi ja Amerikkalainen high school – Tästä en koskaan edes uskaltanut kunnolla unelmoida, koska en ajatellut sen olevan minulle  mahdollista. Muistan, kun jätin vaihtoon liittyvät paperihommat ja lääkärikäynnitkin ihan viimetippaan ajatellen, että joku menee kuitenkin pieleen enkä pääsekkään. Vasta valmennusleirillä aloin ymmärtää, että olin oikeasti lähdössä. Voi niitä aikoja! Koulussa me ei sentään laulettu ja tanssittu pöydillä, mutta muuten ensimmäinen koulu, jota kävin vastasi kaikkia niitä mielikuvia, mitä minulla oli high schoolista ollut. Vieläkin mahanpohjani täyttyy perhosista, kun mietin kaikkea kokemaani. Jotta en kuitenkaan maalaisi mielikuvaa siitä, että kaikki oli täydellistä, täytyy mainita, että kävin läpi myös vaikeita aikoja.

Työ kuntosalilla/liikuntakeskuksessa – Check! Niiiiin kiitollinen tästä(kin). Lyhyesti ja ytimekkäästi: Paras työpaikka, parhaat työkaverit!

BODYCOMBATin ohjaaminen – Tämä oli yksi suurimmista haaveistani ennen kun sairastuin ylikuntoon. Nyt en enää tiedä haluanko nousta ohjaajan korokkeelle, mutta rakkauslajiin löytyy sydämestäni edelleen, joten saattaa olla että kipinä ja itsevarmuus ohjaamiseenkin palautuu, kunhan pääsen takaisin treenaamaan ja tunneille.

Oman perheen perustaminen – No tietty! Ehdottomasti yksi unelmistani, mutta ei ehkä vielä ajankohtainen sellainen. Koirakuumeessa olen elänyt koko elmäni, mutta vauvakuumetta en vielä ole nähnytkään. Uskon, että se tulee sitten, kun aika on oikea. Ensin haluan koiravauvani, haha.

Tasapaino ja onnellisuus – Tällä hetkellä tunnen olevani kaikkea muuta kuin tasapainossa. Tuntuu, että elän jatkuvassa tunteiden vuoristoradassa. Toivoisin jotain hieman rauhallisempaa ja no… tasapainoisempaa vaihetta. Onnellisuudella taas en suinkaan tarkoita sitä, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Toivoisin vain, että kaikki perusasiat olisivat hyvin.

Terveys (ylikunnosta parantuminen) – Viimeksi eilen teki mieli heittää turhautumisvolttia, sillä haluaisin niin kovasti treenaamaan ja vuodattamaan hikeä! Haluaisin oman itseni takaisin… Ehkä tämäkin on vain yksi niistä asioista, joka tapahtuu silloin, kun luovun täysin toivosta.

Tässä ne taisivat ollakin, suurimmat unelmani, tai ainakin edellämainitut tulivat mieleen sen kummemmin miettimättä, joten eivätköhän ne sitten ole ne tärkeimmät.

Rakastan unelmoida ja vaikka välillä osaankin olla aikamoinen pessimistin perikuva, niin nyt kun tuota listaa katson, voin omasta kokemuksesta todeta, että unelmoiminen ja unelmiin uskominen kannattaa, sillä joskus ne kaikkein hulluimmatkin unelmat saattavat yllättäen käydä toteen!

Millaisia unelmia sinulla on tai on ollut?

Processed with VSCO with c1 preset

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s