FOOD TALK

Ruoka. Siitä puhutaan paljon ja siitä riittää puhuttavaa.

Aluksi ajattelin tämän olevan jo vähän liiankin puhkikulutettu aihe, mutta koska meikäläinen rakastaa puhua ruuasta ja ajatusmaailmani ovat vaihdelleet sen suhteen laidasta laitaan viimeisten vuosien aikana, päätin avata hieman omaa ruokafilosofiaani.

Jo heti alkuun voin todeta, että sellainen, joka kamppailee oman pelikuvansa kanssa ja miettii kuumeisesti ratkaisua siihen, miten saisi mahdollisimmat nopeasti pudotettua muutaman kilon tai pienennettyä rasvaprosenttia ei todennäköisesti tule saamaan tästä postauksesta paljoa. Tulen ehkä jopa tuottamaan tällaiselle henkilölle karvaan pettymyksen hänen odottaessaan, että minulla on tarjota poppaskonsteja tai lyhyintä mahdollista oikotietä onneen. No, ei ole.

Tarkoitukseni ei myöskään ole kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin, sillä kaikesta huolimatta uskon, että kokeilemalla jokainen voi löytää itselle sopivan tavan syödä. Minulla vain sattuu olemaan kokemusta siitä, että joskus tällaiset pienet viattomat kokeilut voivat johtaa peruuttamattomiin lopputuloksiin ja muun muassa tästä syystä haluankin nyt avata sanallisen arkkuni.

Processed with VSCO with c1 presetVoin rehellisesti kertoa olleeni onnellisimmillani kehoni kanssa niinä aikoina, kun elämäni ei ole pyörinyt ruuan ympärillä. Kun en ole ajatellut jokaista suupalaa pakkomielteisesti, laskenut minuutilleen, koska pitäisi olla taas syömässä tai noudattanut minkäänlaista tiettyä ruokavaliota. Parhaita vaiheita ovat olleet ne, jolloin olen miettinyt ravinneaineita määrän tai kaloreiden sijaan, kun olen syönyt itseni kylläiseksi enkä ole jättänyt itseäni näläiseksi.

Olen kokeillut mm. vähähiilihydraattista ruokavaliota, maidotonta ruokavaliota, ollut dieetillä, syönyt täysin ilman valkoista sokeria ja vehnää… Ja stressannut näillä itseni kuoliaaksi, mutta rehellisesti sanottuna, jos ylikunto-nimistä seinää ei olisi koskaan tullut vastaan, olisin luultavasti edelleenkin kokeiluntiellä, edelleen jollain typerällä dieetillä, jotka kaikki voisi omasta puolestani heittää romukoppaan niin, että humps vaan!

Ihokarvani pomppaavat pystyyn erityisesti jonkun mainitessa sanan nettivalmennus. En itse enää ikinä hankkisi tällaisen kautta ruokavaliota ja toivon, ettei kukaan teistäkään. Jos ihminen välttämättä haluaa ryhtyä esimerkiksi dieetille, kannattaa ruokavalion tekevä personal trainer ehdottomasti tavata henkilökohtaisesti, varmistaa, että hän on tarpeeksi ammattitaitoinen, juuri sinulle sopiva ja tukee sinun toiveitasi ja tavoitteitasi.

Processed with VSCO with c1 presetNykyään esimerkiksi julkisuutta saaneilla henkilöillä on omia nettivalmennuksia, mutta mielestäni näihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti, sillä valmennusten suuri suosio ei välttämättä kerro vankasta kokemuksesta ja ammattitaidosta. Itse noudatin tällaista sähköpostitse saatua ruokavaliota pari kuukautta ennen kun sairastuin ylikuntoon. Sairastumiseseni oli monen asian summa, mutta yksi suuri syy oli varmasti tämä kyseinen ruokavalio. Henkilö, joka sen minulle teki oli kiinnostunut ainoastaan painostani ja pituudestani eikä esimerkiksi siitä paljonko kulutan. Niimpä söin hänen ohjeistuksessaan aivan liian vähän kulutukseeni nähden. Usein olin jopa huonovointinen ja kuukautiseni jäivät pois heti kun aloitin noudattamaan ruokavaliota. Eikö kuullostakin… sairaalta? Itse en nähnyt sitä silloin ja siksi haluan tuoda näitä asioita esiin, jotta muut eivät haksahtaisi samaan halpaan.

Tässä nykyään vallitsevassa ruokavalioiden ja sääntöjen viidakossa on hyvä muistaa, että balance is the key. Monet muutokset ruokavaliossa voivat olla positiivisia kunhan niitä ei vedä överiksi. Itse syön edelleen suht’ maidottomasti, ilman valkoista sokeria ja vehnää, koska koen voivani parhaiten näin, mutta en ole näiden suhteen enää ehdoton. Olen oivaltanut, ettei yksi pala kakkua silloin tällöin saa minua paisumaan kuin pullataikina ja tämä on helpottanut elämääni paljon, sillä enää ei tarvitse stressata siitä, mihin sitten tungen sen minulle tarjotun palan kakkua? Roskikseen niin ettei kukaan huomaa? Vai nielenkö sen pitkinhampain ja mietin loppupäivän, miksi en kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan? Jep, sairasta tämäkin.

Ennen aijemmin mainitsemaani ruokavaliota söin tosiaan ajatellen lähinnä ruuan vitamiineja, ravinteita ja niin edelleen. Ottaessani ruokavalion ajatusmaailmani muuttui  kalorikeskeisemmäksi ”fitnessruokavalioksi”, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Riisikakkuja, kalkkunaa, kanaa ja riisiä, kaikenlaisia ihme ”herkku” pudding-jauheita (*yuck* niille)… Jopa marjat punnitsin gramman tarkkaan. Kerran tunsin huonoa omaa tuntoa, kun odottaessani kaveria syömään olin lähellä pyörtyä, joten oli pakko mennä ostamaan banaani ja herranen aika SYÖDÄ SE, BANAANI, OHI RUOKAVALION. Tulipa muutaman kerran myös ruokailtua ulkona pakkasessa, koska ruoka-aikaahan ei voinut venyttää puolta tuntia suuntaan eikä toiseen.

Processed with VSCO with c1 presetVaikka kuullostankin jopa omaan korvaani vähän vinksahtaneelta, olen kiitollinen näistä kokeiluista, sillä ilman niitä en olisi tässä. Ilman niitä en ajattelisi ruuasta niin kuin ajattelen nyt. Ilman niitä olisin tuskin koskaan löytänyt balanssia.

Nykyään mietin ruokaa, mutta en liikaa. Pyrin syömään terveellisesti, ravinteikkaasti ja puhtaasti. Aikoinani vieroitin itseni valkoisesta sokerista niin, että nykyäänkin todella harvoin edes tekee mieli mitään epäterveellistä, mutta jos tekee, syön. Jos ei tee mieli, en syö. Simple as that. Suurinta herkkua juuri nyt on, oi niin ihanat, inkiväärikarkit ♡ Pointtini on se, että syön mitä huvittaa. Kaikkea sopivassa suhteessa ja juurikin tämä on paras ruokavalio, mitä olen ikinä noudattanut.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s