Grateful

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with b1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with b5 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with b1 presetKiitollinen, kokonainen, onnellinen – Juurikin näillä sanoilla kuvailisin tätä hetkeä. (Siitäkin huolimatta, että WordPress koettelee hermojani juuri nyt oikein todenteolla, murrrr.) Takana on New York City, Las Vegas, Los Angeles (Hollywood). Tällä hetkellä olen Texasissa, jossa vietin ensimmäiset neljä päivää entisten host-vanhempieni luona pienessä paikassa niemeltään Winnie, ja tämän viimeisen viikon majailen Dallasin lähistöllä ihmisen kanssa, jota olen ikävöinyt viimeiset kaksi vuotta. Toivottavasti seuraavaa kohtaamista ei tarvitse odottaa niin pitkään.

Jo kauan ennen tänne lähtöäni tunsin tarvitsevani tätä järisyttävän paljon, mutta vasta täällä ollessani olen ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys tällä matkalla on todellisuudessa ollut henkisen ja jopa fyysisen hyvinvointini kannalta. Yksin matkustaminen on varmasti kasvattanut minua henkisesti ja on ollut hieno nähdä monta minulle uutta kaupunkia ja osavaltiota. Kaikesta huolimatta Texas on koti. Täällä on hyvä olla, enkä juuri nyt haluaisi olla missään muualla maailmassa.

En voi muuta sanoa kuin, että saatan kuulostaa todella juustoiselta, mutta olen niiiin supermahtipontisen kiitollinen tästä kaikesta.

Overtraining Part 2 – The Symptoms I Have/Had

Heippa! Sain pari päivää sitten yhteydenoton, jossa kaipailtiin seuraavaa ylikuntoa koskevaa postausta. Ilmeisesti teitä samaisen asian kanssa kamppailevia on siis siellä muitakin! Päätin heti tarttua toimeen, ja tällä kertaa ajattelinkin kertoa teille hieman niistä oireista, joita minulla on ollut ja joiden perusteella tajusin, ettei kaikki ole hyvin. Ylikunto voi toki oireilla eri ihmisillä eri tavoin, mutta tässä postauksessa pureudun nimenomaan niihin oireisiin, joita olen itselläni havainnut.

Päänsärky – Tämä oli ensimmäinen outo oire, jonka huomasin. Minulla ei normaalisti ole lähes koskaan särkenyt päätä niin, että joutuisin sitä varten ottamaan esimerkiksi lääkkeen – Nyt särki. Huomasin tuolloin, että aina salilla oltuani päätäni särki voimakkaasti. Päänsärky ei myöskään tuntunut normaalilta säryltä, vaan siltä, kuin päässäni olisi painetta. Aina päänsäryn aikaan näköni tuntui myös hieman sumealta ja tätä on vaikea selittää, mutta tuntui, kuin en olisi aivan siinä hetkessä, vaan hieman poissaoleva. Tässä vaiheessa, kun ainoa oire oli vielä päänsärky, en osannut yhdistää sitä mihinkään.

Koordinaatiokyvyn heikkeneminen – Tätä en huomannut muuten, kuin tehdessäni pystypunnerrusta käsipainoilla. Aivan kuin en olisi kunnolla kyennyt hallitsemaan toista kättäni. Lopulta painojakin oli pakko pienentää, sillä en enää pystynyt tekemään samoilla painoilla, joilla olin ennen tehnyt. Tätä lukuunottamatta en oikeastaan huomannut, että suorituskykyni olisi treeneissä laskenut, niin kuin se ilmeisesti monilla tässä tilanteessa laskee.

Epänormaali väsymyksen ja ylirasituksen tunne – Noihin aikoihin olin työkokeilussa nykyisessä työpaikassani joka arkipäivä klo 9-15 eli vain kuusi tuntia päivässä. Työtehtäväni eivät myöskään olleet kovinkaan raskaita, mutta tästä kaikesta huolimatta tunsin oloni aina päivän jälkeen epänormaalin väsyneeksi. Muistan myös kerran, jolloin olin matkalla BodyCombattiin bussilla… Minulla oli tapana ladata itseeni fiilistä kuuntelemalla BodyCombat-tunneilla soitettavaa musiikkia, mutta tällä kertaa jouduin laittamaan soimaan jotain todella rauhallista, sillä oloni oli jo valmiiksi niin rasittunut, etten edes kyennyt kuuntelemaan musiikkia, josta normaalisti olisin saanut parhaimmat fiilikset, sen nopean temmon ja ”jumputusmaisuuden” takia. Hassua on se, että vielä tänäkin päivänä päähäni on joskus tullut aijemmin mainitsemaani painetta kuunneltuani kyseistä musiikkia? Tuntuu, että kehoni rasittuu jopa siitä, että edes kuvittelen olevani ryhmäliikunnassa. Tänä päivänä monesti kuuntelenkin jotain muuta ihan senkin vuoksi, että välttäisin haikeuden tunteen ja kyyneleet. Palatakseni vielä aiheeseen… Parin viimeisen treeniviikon aikana jouduin myös jättämään muutaman treenin väliin (mitä en normaalisti koskaan tehnyt), sillä oloni tuntui sen verran ylirasittuneelta.

Kohonnut syke ja rytmihäiriöt – Juuri tuota kyseistä bussimatkaa seuranneen BodyCombatin jälkeisenä päivänä tunsin sykkeeni olevan todella korkealla jatkuvasti. Sydämeni tykytti kuin hullu koko päivän ja vielä pari seuraavaakin päivää. Tällöin viimeistään tunsin jonkin olevan pahasti vialla ja aloinkin jo epäillä ylikuntoa, mutten halunnut uskoa sitä todeksi. Seuraavalla viikolla en treenannut laisinkaan siinä toivossa, että kehoni toipuisi ennalleen. Kun sitten taas kokeilin treenata nämä samaiset oireet jatkuivat aina monta päivää putkeen. Sykkeeni nousi todella helposti esimerkiksi portaita kävellessä eikä tämä johtunut siitä, että minulla olisi ollut huono kunto… Ennen näitä oireita tunsin jopa olleeni elämäni kunnossa, kunnes seinä tuli lähes yllättäen vastaan. Edelleenkin sykkeeni reagoi kaikkeen todella helposti. Jos en ole esimerkiksi syönyt liian pitkään aikaan/syönyt tarpeeksi, olen nukkunut liian vähän, kehoni on ollut liiallisen fyysisen rasituksen alla tai minulla on paljon stressiä.

Tässä vaiheessa mieleeni ei ainakaan tule muita oireita, joita olisin havainnut. Nyt yli vuoden jälkeen minulla on näitä oireita edelleen, mutta ei suinkaan joka päivä, vaan ne ovat harventuneet ja helpottuneet huomattavasti. Tuntuu kuitenkin, että tilanne ns. junnaa paikallaan eikä edistystä tapahtu, vaikka olen yrittänyt pitää kehostani hyvää huolta, antaa sille tarpeeksi ravintoa ja lepoa… Välillä tuntuu, että minun täytyisi olla jossain 24h täyshoitolassa, jossa varmistettaisiin, että saan tasan 8h unta joka yö, syön tasan 3h välein eikä mitään ulkoisia ärsykkeitä ole… Toisin sanoen, tilanne on todella turhauttava, mutta sen kanssa on jollakin tasolla oppinut elämään.

Sunnuntaina lähden sille kauan odotetulle USA:n matkalle kolmeksi viikkoa. Otan kannettavani mukaan siltä varalta, että ehdin välillä postata reissun päältä. Palataan siis asiaan todennäköisesti seuraavan kerran jostain päin Ameriikkoja!