Travelling Alone

Processed with VSCO with b5 preset
Juttelimme muutama päivä sitten tuttuni kanssa yksin matkustamisesta ja monet ovat kyselleet siitä. Tästä inspiroituneena päätin raapustella muutaman sanasen kyseisestä aiheesta tänne blogiinkin. Miltä tuntui matkustaa yksin? Oliko kaikki yhtä ruusuilla tanssimista vai mahtuiko mukaan hankaluuksia?

Itsehän olin reissun päällä yksin vain noin 1,5 viikkoa, mikä kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika tuntuu pitkältä, sillä siihen kuitenkin mahtui kolme minulle uuttaa kaupunkia ja osavaltiota. En varmastikkaan tiedä yksin matkustamisesta lähellekkään yhtä paljon, kuin ne, ketkä ovat reissailleen yksin esim. vuoden, mutta haluan valottaa sitä, millainen kokemus itselleni jäi.
Processed with VSCO with b5 preset
Ennen lähtöäni monet kehuivat minua rohkeaksi ja kummastelivat, miten uskallan lähteä yksin. Jopa itse amerikkalaiset hämmästelivät asiaa ääneen moneen otteeseen. Itse en koskaan pitänyt sitä mitenkään erityisen rohkeana. Ajattelin, että menen vain sinne ja otan mitä vastaan tulee. Olinhan jo aijemmin matkustanut USA:han vuodeksi asumaan minulle silloin tuntemattomien ihmisten kotiin, joten tämä ei tuntunut miltään siihen verrattuna. Tottakai minua hieman jännitti jo etukäteen, mutta vasta saavuttuani New Yorkiin ajattelin kaiken sen ruuhkan ja härdellin keskellä, että apua, mihinköhän olen oikein taas ryhtynyt, haha (sitä tööttäysten määrää!! Never seen anything like that.) Onneksi jo heti bussissa matkalla Manhattanille tapasin toisen samanikäisen tytön, joka oli syntynyt Los Angelesissa, mutta asunut lähes koko ikänsä Meksikossa. Hänkin oli New Yorkin matkalla yksin, joten saimme toisiltamme vähän vertaistukea.

Minulle ei koskaan ollut vaihtoehto olla lähtemättä. Olin päättänyt, että lähdin sitten yksin tai yhdessä, lähden heti, kun lomani alkaa ja tulen juuri ennen lomani loppua. Näin myös tapahtui, enkä ole katunut sitä hetkeäkään.
Processed with VSCO with b5 preset
Olen todella onnellinen, että päätin lähteä yksin enkä jänistänyt. Enää ei tulisi mieleenikään jättää reissua väliin matkaseuran puutteessa. Yksin ollessani opin lyhyessä ajassa hurjan paljon, sillä paljon enemmän piti tehdä ja järjestää itse. Lennot ja majoituksen New Yorkkiin ja Las Vegasiin olin varannut jo Suomessa ollessani, mutta varaillessani lentoa ja majoitusta Los Angelesiin (Vegasista) tajusin todella, että jos en olisi saanut niitä jostain syystä varattua, minulla ei yksinkertaisesti olisi ollut lentoa eikä majoitusta.  Sama koski lentoani Houstoniin. Tähän väliin voisinkin kertoa, kuinka poikaystäväni ihmetteli suunnattomasti sitä, miten olin selvinnyt koko reissun yksin viimeiseen päämäärääni, Dallasiin saakka, sillä kun olin varaamassa paluulentoa Dallasista takaisin New Yorkkiin olin vanhasta tottumuksesta valinnut lähtöpaikakseni Houstonin….. Onneksi en ollut vielä ehtinyt varata lentoa ennen, kun hän huomasin ”pikku” virheeni.

Matkalla minulla oli jatkuvasti ongelmia luottokorttini kanssa. Välillä se ei toiminut, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt? Tähän liittyen tulikin soitettua muutamat itkupuhelut Suomeen. En jostain syystä kyennyt edes nostamaan kyseisellä kortilla automaatista rahaa, mikä turhautti ja pelotti, sillä olin yksin matkassa eikä ollut ketään, keneltä olisin voinut hätätapauksessa lainata rahaa. Onneksi kuitenkin löysin sattumalta lompakosta vanhan pankkikorttini, joka toimi edelleen moitteettomasti ja pystyinkin käyttämään sitä loppumatkan! Suosittelen siis aina ottamaan kaksi korttia mukaan, jotta edes toinen toimii, jos toinen sattuu olemaan viallinen.

Oli kiva olla itsenäinen ja yksin ollessa tutustui helpommin uusiin ihmisiin, mutta välillä tunsin oloni yksinäiseksi. Aina kun näin jotain hienoa, olisin halunnut jakaa sen jonkun kanssa. Nyt jouduin vain tyytymään ottamaan kuvan Instagramiin, jotta sain jakaa kokemuksiani, mutta eihän se nyt ole lähellekkään sama asia kuin, että joku olisi oikeasti ollut kanssani fiilistelemässä niitä upeita paikkoja ja nähtävyyksiä.
Processed with VSCO with b1 preset
Vegasissa hotellihuoneeni oli suuri ja siellä oli kaksi valtavaa parisänkyä. Äitini sanoin: ”Sinnehän olisi mahtunut meidän koko perhe!” Niin, mutta minä olin siellä yksin. Myös Losissa minulla oli kokonainen asunto käytössäni, mikä sekin tuntui ihan ylenpalttiselta! Ehkä myös vähän kolkolta. Olen sellainen ihminen, joka ehdottomasti tarvitsee myös omaa aikaa ja osaan nauttia yksinolosta, mutta nyt sitä oli ehkä hitusen liikaa. Texasiin mennessäni olinkin ihan innoissani, kun ei enää tarvinnut olla vain itsekseni.

Yksin ollessani en juurikaan liikkunut kaupungilla yksin pimeällä, sillä tunsin oloni turvattomaksi. Ehkä olen jopa vähän vainoharhainen luettuani liikaa lehtijuttuja siitä, mitä maailmalla (myös Suomessa) tapahtuu, mutta better safe than sorry, right? Tämä ehkä vähän jäi harmittamaan, sillä olisin halunnut nähdä yölliset valot ainakin New Yorkissa muutenkin, kun hotellihuoneeni ikkunasta, mutta toisaalta, en oikeastaan kadu mitään, sillä tiedän, että tulen vierailemaan näissä paikoissa vielä uudelleen. Paljon muitakin asioita jäi näkemättä vähäisen ajan vuoksi, joten uusintakierros tulee todellakin tarpeeseen.
Processed with VSCO with b5 preset
Ehdottomasti yksi yksin matkaamisen hyvistä puolista oli se, että sai itse määrätä tahdin ja suunnan. Ei tarvetta kompromisseille, ei eriäviä mielipiteitä. Kuten olen jo täällä blogissa aikaisemminkin sanonut; suunnitelmani olivat loppuun asti enemmän tai vähemmän epäselvät ja alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti matkustaa vain New Yorkkiin sekä Texasiin, joten oli parempi, ettei kukaan tullut mukaani New Yorkkiin, sillä muuten olisin tuntenut syyllisyyttä jättäessäni matkaseuralaiseni matkustaessani Texasiin yksin.

Koen saaneeni tästä reissusta entistä enemmän rohkeutta ja uskallusta hypätä tuntemattomaan. Mielestäni jotain tällaista jokaisen olisi hyvä kokea ainakin kerran elämässään, sillä siinä tulee todennäköisesti asetettua itsensä oman comfort zonen ulkopuolelle kerran jos toisenkin.

Kaiken kaikkiaan: Harvoinhan mikään sujuu täysin ilman ongelmia tai muuttuvia tekijöitä, niin kuin ei tämäkään reissu, ja tässä postauksessa tuli ehkä korostettua vähän liikaa yksin matkustamisen huonoja puolia, mutta niistäkin huolimatta olen matkaani kokonaisuutena enemmän kuin tyytyväinen ja olen todella iloinen, että lähdin yksin, sillä se oli hyvin ainutlaatuinen ja opettavainen kokemus. Ensi kerralla on toivottavasti seuraakin mukana, mutta voisin hyvin matkustaa yksin uudelleenkin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s