SUNNUNTAIKÄVELYLLÄ PISPALASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with e3 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with e3 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with e3 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with b1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with e3 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with e3 preset
Monesti kun olen ulkona kävelyllä, tykkään valokuvailla samalla. Tämän vuoksi valitsen useimmiten reittini sen mukaan, mistä voin todennäköisimmin löytää jotain kuvattavaa.
Viime aikoina minulla on kuitenkin ollut hyvin vahva tunne siitä, että vaikka kotimme on lähellä metsää, olen kolunnut kotikonnujemme viimeisenkin mahdollisen nurkan eikä uutta nähtävää enää ole.

Kuvatessani haen aina jotain, mikä saa inspiraationi heräämään, ideoita virtaamaan ja joskus jopa wow-elämyksiä aikaan. Niin no, mainittakoon, että joskus saatan myös pysähtyä kuvailemaan sorsia – kuten eilen.

Sunnuntaipäivän sää oli kaunis, ”jee, kerrankin ei sada” ajattelin. Suunnitelmia päivälle ei juurikaan ollut. Olin juuri aikaisemmin viikolla hankkinut kauan mietteissä olleen uuden kameran, joten luonnollisestikin halusin kovasti päästä kuvaamaan – jotain muutakin kun pöydällä olevaa kaktusta ja peiton alta vilkkuvia varpaita. Niinpä päätin tehdä jotain, mitä en koskaan aikaisemmin ole saanut aikaiseksi: lähdin nimittäin bussilla Pispalaan aka lemppari kuvausmestoilleni. Ai että, Pispala tarjoaa aina lukuisia kuvauskohteita. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästellä paikan kauneutta ja palauttaa mieleen lapsuuden muistoja noilta kulmilta. Vuosia sitten kun muutimme nykyiseen kotiimme olin 6-vuotias. Itkin pitkään vanhan kotimme perään ja vannoin joskus muuttavani sinne takaisin. Täytyy myöntää, että aina Pispalassa kävellessäni tuo ajatus kutkuttaa mielessäni edelleenkin, vaikka koskaan tuskin tulenkaan tuonne uudelleen asettautumaan. Rakastan kuitenkin käydä siellä kuvailemassa ja jonkun, joka ei koskaan ole käynyt Suomessa tai Tampereella, veisin ehdottomasti tuonne ensimmäisenä!

Kotiin tullessani huomasin, että olin ollut poissa lähemmäs neljä tuntia ja raikasta ulkoilmaa oli kertynyt rutkasti huomaamattanikin. Loppupäivän vietinkin (saunaa lukuunottamatta) hyvällä omallatunnolla vällyjen välissä katsellen viime perjantain Vain elämää -jaksoa ja puhuen poikaystävän kanssa puhelimessa.

Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon! Oikein ihanaa sellaista teille jokaiselle!

PARASTA SYKSYSSÄ X 8 + VIIKON KUULUMISIA

Processed with VSCO with e3 presetProcessed with VSCO with e3 presetProcessed with VSCO with e3 presetProcessed with VSCO with e3 preset
Syksy on jotenkin niin freesiä aikaa. Omassa elämässäni ei tänä syksynä juurikaan tapahtunut konkreettisia muutoksia, mutta silti tuntuu, kuin uusi vuosi ei olisikaan alkanut tammikuussa, vaan nyt hiljattain.

Mielestäni parasta syksyssä on…

…pimenevät illat, jolloin saa käpertyä sohvannurkkaan katsomaan jotain hyvää tv-sarjaa.
…luonnon väriloisto. Kaikkialla on vaan niin k-a-u-n-i-s-t-a ja kuvauksellista. Kävin tänäänkin kävelyllä metsässä ja yllättäen viihdyinkin siellä tovin, sillä innostuin niin ympäröivästä luonnosta.
…kaunista ei suinkaan ole joka päivä, sillä välillä (lue: usein) sataa, mutta sateessakin hyvä puoli on se, että voi hyvällä omallatunnolla pysyä sisällä vällyjen välissä tai jos oikein villiksi heittäytyy, virkistävä syyssade kasvoilla saattaa tehdä silloin tällöin hyvää ite kullekin.
…pukeutuminen. Tämän voi nähdä sekä uhkana että mahdollisuutena; On ihanaa, kun saa ottaa käyttöön neuleet, villakangastakit ym. ylisuuret lämpimähköt vaatteet (joita meikä rakastaa!!), mutta välillä ainakin allekirjoittanutta ärsyttää, kun aurinko yht’ äkkiä putkahtaakin pilvien lomasta ja alkaa lämmittää oikein kunnolla ja sitten on kuulkaas kuuma.
…raikas ulkoilma. Ei ole niin kylmä, että kun vetää sisään ilmaa, nenä vuorautuu jäästä umpeen eikä myöskään tunkkaisen kuuma (krhm, mitä Suomessa harvemmin on.) Ilma on täydellisen raikas pienelle, virkistävälle happihyppelylle!
…saa jo alkaa popittaa joulubiisejä (vai saako..?) Esim. Michael Bublen ja Justin Bieberin, yes please! Rehellisesti, täytyy sanoa, että tänä vuonna jännitän joulua hieman, sillä viime vuosina joulufiilis on ollut hieman hakusessa. Toivottavasti tänä vuonna saataisiin lunta maahan jouluksi, sillä silloin jouluinen tunnelma olisi lähes taattu.
…sauna. En ole koskaan ollut saunaihminen, mutta kun on kylmä, on ihanaa mennä saunaan lämmittelemään.
…kutkuttava tunne mahanpohjassa. En tiedä tiedättekö, mitä tarkoitan, mutta jotenkin syksyisin on aina sellainen fiilis, että jotain uutta ja jännittävää on tulossa, vaikkei olisikaan.

Tällä viikolla ilmassa on ollut selkeästi pientä syysväsymystä. Aamuisin on ollut todella vaikeaa saada tämä ruhoni ylös sängystä eivätkä silmät ole meinanneet aueta millään. Monesti olenkin laittanut herätyksen soimaan ”jo” kello 9.15, mutta torkuttanut sen jälkeen vielä parisen tuntia ollen puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Voi kuinka olisikin ihanaa olla niin reipas, että joka aamu nousisi aikaisin ja tekisi kävelylenkin raikkaassa ulkoilmassa. Maybe in the next life?

Minkälaisia suunnitelmia teillä on viikonlopulle? Itse meinaan mennä töihin, mikä itseasiassa ei tunnu ollenkaan hassummalta juuri nyt.

OUDOT TAPANI

Tähän väliin luvassa olisi kahden edellisen postauksen jälkeen rippasen rennompi aihe, nimittäin allekirjoittaneen outoakin oudommat tavat. Yritin parhaani muistella kaikenlaisia kummallisia asioita, mitä muut eivät ehkä tekisi, mutta minulle ne ovat arkipäivää. Muutama tuli heti mieleen, mutta varmasti näitä todellisuudessa on enemmänkin!
Processed with VSCO with e3 preset1. Tilkka teekupin pohjalla:
Tai minkä tahansa kupin/lasin pohjalla. Harvoin juon edes vesilasia täysin tyhjäksi. Tyypillisintä kuitenkin on, että AINA juodessani teetä, minun on jätettävä kupin pohjalle tilkka. Jostain syystä en juuri koskaan juo kuppia tyhjäksi. Veljeni ei ole koskaan pitänyt siitä, kun jätän 3/4 juotuja vesilaseja keittiön ja olohuoneen pöydille.

2. Suihkussa istuminen:
Kyllä, istun aina suihkussa ollessani lattialla. Se on vain niin paljon mukavempaa!!

3. Aivastusta edeltävät äännähdykset:
Aina, kun olen juuri aivastamassa sanon ”ÄTSIU”. Enkä oikeastaan edes tee sitä tietoisesti. Se vain tapahtuu.

4. Tapa syödä suklaata:
Tiedättekö, kun Fazerin Sinisen suklaapatukan paloissa ja paperillisissa konvehdeissa on tavallaan kaksi kerrosta? Minun on aina pakko jyrsiä ensin se päällyskerros ja sitten vasta sisällä oleva pala.

5. Vakiopaikka bussissa:
Vakkaripaikkani bussissa vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Kun menen aamukuuteen töihin, vaikka olen bussissa yleensä ensimmäinen, menen aina istumaan kuskin taakse, niille paikoille, josta ei nää eteensä. Jos olen bussissa päiväsaikaan, istuin bussin ”yläosion” ensimmäisillä paikoilla, keskiovien lähellä siltä varalta, että bussi tulee täyteen. Siitä pääsee nopeiten ulos. Kuulun nimittäin niihin, jotka pelkäävät jäävänsä ovien väliin:-D Myöhään illalla taas istuin monesti jälleen etupenkeissä, mutta tällä kertaa oikealla puolella. Monet eivät tykkää etupenkeistä, mutta minä tykkään, sillä siinä on lähes aina pimeää ja sellainen oma rauha.

6. Nenän rapsutus:
Kun nenääni kutittaa, hieron sitä käsivarrellani pitäen samalla kummallista muminaääntä.

7. Ehkä se oudoista oudoin:
Tätä on vaikea selittää ja kuulostan ihan creepyltä, mutta joskus kun nään ihmisten syövän, alan ajatella kuinka viattomilta he näyttävätkään syödessään:-D
Processed with VSCO with e3 preset
Edellämainitujen lisäksi harrastan tietenkin kaikkia niitä perus ”outoja” juttuja, kuten esimerkiksi itsekseni puhumista. Myös pelkästään ajatus siitä, että jätin esimerkiksi hellan päälle lähtiessäni kotoa saa minut oikeasti uskomaan siihen, että näin on tapahtunut, ellen pysty näkemään silmissäni sitä hetkeä, kun sammutan hellan. Tämän vuoksi yleensä aina katsonkin hellaa sulkiessani sen ja sanon itselleni ”Nyt suljen hellan.” Jos näin ei esimerkiksi kiireen vuoksi tapahdu, saan lähes poikkeuksetta aina ylimääräisiä sydämentykytyksiä! Onneksi se hella on vielä tähän asti aina ollut pois päältä, kun olen lähtenyt kotoa.

Speechless

Processed with VSCO with b5 presetProcessed with VSCO with b5 preset
I originally didn’t plan on writing a post like this today, but I’ve been reading the news all last evening and this morning and I feel like I just have to say a word or two even though I still have no words for what happened.

I cannot even write down what happened in Las Vegas last Sunday, but I think we all already know.

When I was in Vegas I stayed at a hotel almost right next to Mandalay Bay. No matter where or when something like this happens it’s compeletely heartbreaking, but when you yourself have once walked down those streets it’s even a bit more heartbreaking.

I can’t even imagine the sorrow of those that were there even it happened or lost a loved one. My heart goes out to every single one of them.

Once again, I have no words.