KOIRAKUUMETTA JA VIRKISTÄVÄ YÖKYLÄREISSU

unnamed1unnamed2
Viimeiset pari viikkoa olen elänyt koirakuplassa. Ensin saimme viikoksi hoitoon pienen Donna-koiran hänen omistajiensa ollessa lomamatkalla. Donna on ollut meillä hoidossa monta kertaa ennenkin, meidän koti on sille vähän kuin sijaiskoti ja on aina yhtä vaikeaa tottua siihen, ettei Donna olekkaan enää innoissaan ovella vastassa, kun tulen töistä kotiin eikä ole ketään, kenen kanssa painautuisi kylki kylkeä vastaan sohvalle illan pimentyessä ja nukkumaanmenoajan lähentyessä tai kenelle lässyttää 24/7. Kuullostaa ehkä säälittävältä tai lähinnä hassulta, että puhun tässä nyt nimenomaan koirasta, mutta vitsailinkin tuossa yksi päivä siitä, miten nukun Donnan kanssa, syön Donnan kanssa, ulkoilen Donnan kanssa, lämmitän saunaa Donnan kanssa, teen kaiken Donnan kanssa aivan kuten varmaan tekisin poikaystävänikin kanssa, jos vain asuisimme samassa maassa. Tuosta pienestä karvapallosta on tullut mulle ja meidän koko perheelle älyttömän tärkeä, vaikka se ei olekkaan meidän.

Vaikka ikävöin Donnaa edelleenkin, olin todella innoissani, kun eilen aamulla mulle tarjoutui toinen koiranhoitojobi eilisillaksi. Eräs perhetuttumme hankki pari kuukautta sitten koiranpennun ja pääsin hoitamaan tätä SÖPÖLÄISTÄ hänen omistajansa ollessa ystävänsä luona kylässä. Töiden jälkeen suuntasinkin pikaisen kotona käynnin jälkeen heidän luokseen. En muistanutkaan, kuinka valloittava tuokin pienokainen on. Leikimme aina iltakymmeneen saakka, vaikka musta tuntui, että olimme molemmat väsyneitä jo kahdeksan aikaan. Itselläni on ainakin sen verran univelkaa, ettei ole ihmekkään, että uni meinasi tulla silmään niin aikaisin. Onneksi olin sopinut jääväni heille yöksi, joten riehakkaiden leikkien jälkeen pääsin minäkin kömpimään suoraa sänkyyn.

Täytyy sanoa, että onneksi otin hetkeäkään empimättä kyseisen homman vastaan. Tuo vierailu oli nimittäin niin virkistävä. Olen jo pidemmän aikaa kaivannut maisemanvaihdosta ja tämä oli juuri sellainen.  Arkisten asioidenkaan hoitaminen ei tuntunut siltä, kun toistaisi samaa kaavaa joka päivä uudelleen ja uudelleen, kun maisemat olivat erit. Oli myös super ihanaa ja tunnelmallista, kun aamulla heräsin, asunnon emäntä oli sytyttänyt olohuoneeseen kynttilöitä. Tämä tuntui sellaiselta arjen luksukselta, mitä kotona ei koskaan tule tehtyä, vaikka aivan hyvin voisikin. Muutenkin pitäisi tuoda omaan arkeen enemmän tällaisia pieniä juttuja, jotka nekin piristävät tavallista tallausta kummasti. Olenkin opetellut sanomaan enemmän ”kyllä”, varsinkin sellaisiin asioihin, joita haluan, mutta jännitän ja ennen olisin jännityksen takia kieltäytynyt. Todennäköisesti tämäkin yökyläreissu olisi jäänyt ainakin nuoremmalta minältäni väliin jännittäessäni uusia asioita ja sosiaalisia tilanteita. Onneksi olen opetellut olemaan rohkeampi. Myös iän myötä on varmasti tullut lisää luottoa itseen. Tällaiset arjen piristykset ovat siis ehdottomasti tervetulleita jatkossakin!

PS. Täytyy sanoa, että koirakuumeeni ei ole ainakaan helpottunut viimeisten viikkojen aikana. 😀

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s