KUN LIIASTA TULI LIIKAA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with n1 preset
Tiedättekö sen tunteen, kun olo on kuin kuivaksi rutistetulla tiskirätillä tai kuin Huojuvalla Tornilla, josta ollaan vähitellen napattu palikoita pois ja lopulta se kaatuu? Saatat tuntea olosi ihan okeiksi vielä hetkiä ennen romahtamista, mutta kun pieniä vastoinkäymisiä tai verenpainetta nostattavia asioita sattuu peräjälkeen, lopulta pakka vain hajoaa käsiin.

Näin mulle kävi eilen.

Aamupäivällä olin vielä hyvällä fiilingillä liikkeellä, mutta mitä pidemmälle päivä eteni sitä kurjemmaksi se muuttui. Tähän kun vielä lisättiin univelka ja hirvittävä nälkä, oli soppa valmis… kuohumaan kattilan reunan yli.

Kotiin tullessani kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin kohti leukaa. Kello löi vasta kahdeksan, kun päätin mennä nukkumaan tavoitteena jättää tuo päivä ja nuo uupuneet tunteet taakseni. Nukahdin itselleni epätavalliseen tapaan hyvin nopeasti ja vielä aamullakin olin niin hurjan väsynyt, etten meinannut ymmärtää, että unessani tasaisin väliajoin kuuluva kummallinen piippaus olikin herätyskelloni, jonka olin sammuttanut jo kaksi kertaa ennen heräämistä.

Tänään tunnelma on jo parempi ja toivonkin, että eilinen low point oli viimeinen ennen viikonloppuna häämöttävää minireissuun lahtöä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s