Itseni hyväksymisestä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j2 preset
Tänään ajattelin sanoa muutaman sanan siitä, miten olen viime aikoina työstänyt itseni hyväksymistä tällaisenaan. Valokuvauksessa olen jo pitkään tykännyt tyylistä, jossa kasvoja ei näy kuvassa. Mielestäni sellaisissa kuvissa on jotain mielenkiintoista ja pidän kyseisestä tyylistä edelleen. Kuitenkin, se etten ole näyttänyt kuvissa kasvojani johtuu osittain myös siitä, etten ole ollut tyytyväinen niihin kuviin, joissa kasvoni näkyvät. Lähes ainoat kasvokuvat, jotka olen hyväksynyt ovat olleet puhelimen etukameralla otettuja selfieitä, joissa minulla on ollut lähes aina sama ”kuvausilme”. Eihän tässäkään mitään väärää ole, mutta nyt kun ikääkin on 22 vuotta koen, että olisi korkea aika alkaa hyväksyä itseni tällaisena kun olen, kaikkine ilmeineen ja eleineen.

Normaali ”kuvausilmeeni” on aina ollut kasvojen oikeapuoli kameraan päin ja vieno hymy. Tiedostan, että kasvojeni oikeapuoli yksinkertaisesti on se ”parempi” puoli, joten siitä en luultavasti luovu, mutta olen viime aikoina pyrkinyt varioimaan ilmeitäni aina vakavasta ilmeestä hymyyn, jossa hampaani näkyvät. Kumpaakaan ääripäätä en koskaan ole erityisemmin rakastanut, mutta haluan oppia rakastamaan. Nyt kun katson esimerkiksi postauksen jälkimmäistä kuvaa, ei se oikeastaan ole hassumpi. Se olen minä ja tuollaiselta minä aikalailla näytän, kun ilmeeni on vakava, mitäpä sitä ketään huijaamaan. Lisäksi erilaiset ilmeet kertovat mielestäni enemmän tarinaa, kuin se perus vieno hymy, josta kappaleen alussa puhuin. Alemman kuvan kaltaiset kuvat inspiroivat minua sata kertaa enemmän, kuin ne lukuiset puhelimessani olevat selfiet. Kyseisessä kuvassa nään myös enemmän itsevarmuutta.

Mainittakoon, että kaulassani olevat luomet kuuluvat myös epävarmuuksiini. Ne olisi helppo muokata pois, mutta ainoastaan yhden kuvan kohdalla olen sen tehnyt. Muuten olen pyrkinyt pitämään ne kuvissa, sillä nekin ovat osa minua, halusin tai en. Nykyään muokkaan kuvista pois vain ihon epäpuhtaudet. Niitä tulee ja menee, joten mielestäni on ihan okei poistaa ne kuvista, vaikka nekin tietty kuuluvat elämään.

Välillä tulee mietittyä, mitä muut ajattelevat, jos lisään esimerkiksi alemman kuvan tapaisen kuvan sosiaaliseen mediaan. Saisinko enemmäin tykkäyksiä lisäämällä vain niitä kloonattuja selfieitä? Katoaako osa seuraajistani, jos ”paljastan”, miltä ”oikeasti” näytän? But you know what, who really even cares? Loppujen lopuksi ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että olen itse sinut itseni kanssa. Täytyy myöntää, että kyllähän se kirpaisisi, jos parikymmentä Instagram-seuraajaa lähtisi veks ylitettyäni itseni lisäämällä aijemmasta poikkeavan kuvan itsestäni, mutta toistaiseksi en ole huomannut mitään eroa esimerkiksi tykkääjämäärissä.

Kun joku lähimmäisistäni näkee minusta otettuja kuvia, hän lähes poikkeuksetta pitää eniten niistä kuvista, joissa olen aidoimmillani. Sama tapahtuu minun katsoessani kuvia vaikkapa jostain kaveristani. En hae ”täydellisyyttä”. En kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin, vaan aitouteen. Siihen ihmiseen, joka kuvissa on ja millaisena hänet tunnen.

Luulen, että suurin ongelma onkin oman pääni sisällä eikä ketään muuta juurikaan kiinnosta. Näinhän asia monesti on. Tämän vuoksi olen lähtenyt työstämään asiaa. Jonain päivänä haluan hyväksyä itseni samalla tavalla, kun ympärilläni olevat ihmiset hyväksyvät minut. Tähän on vielä matkaa, mutta tärkeintä on, että matka on alkanut.

(Mahdoittekohan saada ajatuksestani kiinni? :-D)

2 thoughts on “Itseni hyväksymisestä

  1. Sain kiinni! Mä oon itseasiassa miettinytkin, onko jotain sen takana, että kuvat on yleensä takaapäin tai samasta kulmasta sivusta. Pointtina siis, että ”täydelliset” kuvat voi toisaalta antaa susta epävarmemman kuva kuin jos kuvia on erilaisia. Jaa ihmeessä kaikenlaisia kuvia ja fiiliksiä 😘 Oon kyllä paraskin puhuja; samantapaisista syistä mä otan/jaan todella vähän selfieitä enkä tykkää olla kuvissa 😀

    1. Tarkka tyttö! Jep sitä just. Olo on jotenkin itsevarmempi, kun jakaa kuvan joka ei oo ”täydellinen”. Sulle sama homma; jaa/ota vaan rohkeesti kuvia itestäs, jos yhtään siltä tuntuu! En nää mitään syytä, miks et niin tekis 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.