Viikonloppuni rehellisesti

Edellisessä postauksessa puhuin siitä, miten ihmisten elämistä saa helposti hyvin kiiltokuvamaisen kuvan sosiaalisen median perusteella ja toivoin, ettei kukaan tällaista kuvaa minun elämästäni saisi. Nyt ajattelinkin kertoa rehellisesti siitä, millainen viikonloppu minulla oli, sillä vaikka se olikin hyvin rento ja sisälsi kivoja hetkiä, oli se myös paikoitellen aika raskas.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j1 preset
OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j1 preset
Lauantaina yleisfiilikseni oli kiukkuinen ja stressaantunut, mikä aiheutti halun käpertyä sänkyyn omiin oloihini ja olla puhumatta kenellekkään. Päivemmällä kävimme kävelyllä, mutta vaikka ulkoilma teki hyvää, kiinnitin huomiota vain kantapohjiini hiertyviin rakkoihin. Aurinko paistoi aurinkolaseista huolimatta silmiini ja kotimatka tuntui liian pitkältä.

Kuinka ollakaan, illalla tajusin, että ahdistusta aiheuttanut asia olikin aivan turha eikä minun olisi kannattanut pilata koko päivääni sen vuoksi. Voi kumpa tällaisissa tilanteissa osaisikin vain relata ja nauttia elämästä varsinkin, jos asiaan ei sillä hetkellä voi vaikuttaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA          Processed with VSCO with j1 preset
Sunnuntai-aamuna heräsin hirvittävään mahakipuun. Naiset, tiedätte, mistä puhun. Otin lääkkeen ja sen alettua helpottaa, nukahdin uudelleen. Unta riitti puoleenpäivään saakka, minkä jälkeen tein aamiaista ja lähdimme taas kävelemään jäälle.

Tässä vaiheessa luulin pahimman jo olleen ohi, sillä oloni oli sen verran hyvä. Elämä hymyili ja niin hymyilin minäkin. Ehdin jopa postaamaan Instagramiin kuvan kuvatekstillä ”What a chill weekend! Hopefully you have enjoyed yours as well” Kuitenkin, päästyämme kotiin ja hetki syömisen jälkeen oloni paheni huomattavasti ja yltyi todella inhottavaksi. Käperryin sikiöasentoon sohvalle ja nukahdin.

Herättyäni oloni helpotti hetkeksi, kunnes paheni jälleen. Nyt tunsin oloni jo niin toivottomaksi, etten voinut muuta kuin itkeä eikä itkusta meinannut tulla loppua. Söin uuden lääkkeen ja painelin nukkumaan. Oma sänky ja puhtaat lakanat olivat siinä kohtaa parasta, mitä tiesin.

Tänään fiilis on ollut paranemaan päin, vaikka yöunet jäivätkin vajaiksi. Eiköhän tämä tule olemaan ihan hyvä viikko! ❤️

Tästä postauksesta tuli niin rehellinen, etten ole varma, pitäisikö minun edes painaa ”julkaise”-painiketta. No, antaa mennä nyt! Voitte sitten vaikka kommenttiboxissa kertoa, mikäli tämä oli liian raskasta luettavaa.

2 thoughts on “Viikonloppuni rehellisesti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s