Mennyt viikonloppu + ajatuksia tasapainosta

FAZER CAFE 1FACER CAFE 2
Moikka!

Taas on yksi viikko hurahtanut ohi niin, etten edes silmiäni ehtinyt räpäyttää. Täytyy sanoa, että vaikka viikonloppuna olikin ihana elää ilman aikatauluja, tuntui minusta superkivalta mennä aamulla töihin, siitäkin huolimatta, ettei kello 4.30 herätys koskaan ole mitään herkkua.

Palatakseni vielä menneeseen viikonloppuun; Lauantai-aamuna menimme kaverini kanssa aamiaiselle Fazer Cafeeseen. Valitsimme molemmat syödäksemme tuorepuuron ja itse ostin rinnalle vielä sämpylän. Mielenkiintoisten keskustelujen lomassa en edes huomannut ajankulua ja pian olimme jo iltapäivässä. Lähdimme eri teille, mutta pari tuntia kotona oltuani tämä samainen kaveri soitti pyytääkseen minua vielä syömään, ja minähän menin!

Tapasimme Pure Bitessa ja täytimme vatsamme heidän herkullisilla wokeillaan, minkä jälkeen menimme kahvila Puistoon hetkeksi istuskelemaan ja juttelemaan. Kiva, että jokin kahvila on viikonloppuisin auki peräti yhteentoista illalla! Kuten olen aikaisemminkin sanonut; en todentotta ole baari-tyyppiä, joten on mukava, että on muitakin paikkoja, missä nähdä kavereita myöhäänkin illalla.

Tänä aamuna tehdessäni lähtöä töihin mietin, miten paljon helpompaa elämäni on nykyään, kun en rajoita ruokailujani liikaa. Toki voin tehdä ja pyrin tekemään terveellisiä ja hyviä valintoja, sillä niistä minulle tulee hyvä olo, mutta piponi ei kiristy yhdestä vehnäsämpylästä, siitä etten tajunnut pyytää matcha latteeni tavallisen maidon sijasta kasviperäistä vaihtoehtoa tai tarkkaan ajastamattomasta ruokailuaikataulusta.

Ennen mietin aina kuullessani sanan balanssi, että miten moinen on edes mahdollista. Se on joko överit tai nollatoleranssi. Kaikki tuolta väliltä tuntui mahdottomuudelta. Ruokailun kanssa tasapainossa elävät ihmiset näyttäytyivät silmissäni supermiehinä ja -naisina suorittamassa mahdotonta tehtävää. Samalla suljin itseni kulpaan, jonne mahtui vain minä ja kaltaiseni. Näin kai vältyin hampaiden kiristelyltä.

Itse koin olevani onnellinen eläessäni nollatoleranssielämää, mutta luulen, etteivät ympärilläni olevat ihmiset olleet, kun meikäläisellä pipo kiristyi vähästäkin. Suorittaessani tätä ”mahdotonta” tehtävää, jota tasapainoksikin kutsutaan koen olevani onnellisempi ja helpompi ihminen. Siinä vaiheessa, kun jokin asia alkaa rajoittaa elämää tavalla tai toisella, on hyvä pysähtyä miettimään, ollaanko menossa metsään. Oman kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa, että joidenkin ihmisten on yksikertaisesti koettava kaikki ääripäät löytääkseen paljon peräänkuullutetun kultaisen keskitien.

Arvostan paljon ihmisiä, jotka antavat muiden elää miten haluavat eivätkä nosta itseään jalustalle, oli kyseessä sitten vegaanit, megaterveellisesti elävät, ”sekasyöjät”, uskovaiset… mitä ikinä. Tällainen ihminen haluan myös itse olla. Haluan, että seurassani ei tarvitse tuntea oloaan tuomituksi, vaikka tekisikin eri valintoja, kuin itse teen. Koen, että tällainen ajattelutapa tuo myös paljon hyvää omaan elämääni sen lisäksi, että muiden on helpompi olla seurassani. On ihana omata läheisiä ja ystäviä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin itse ajattelee, mutta on myös rikkaus, että ympärillä on ihmisiä, jotka elävät ja ajattelevat erilailla. Jälkimmäinen pääsee helposti unohtumaan, kun on sulkenut itsensä kulpaan, jonne päästää vain omankaltaisensa ihmiset. En tiedä, johtuuko se balanssista vai mistä, mutta nykyään elämässäni on paljon enemmän ihmisiä kuin ennen.

En tietenkään tarkoita, että nostaisin itseni nyt jalustalle, koska olen löytänyt balanssin. Luonnollisesti ymmärrän myös niitä, jotka ovat jokin asian suhteen ehdottomia, sillä tunnen myös heidän kantansa. Kuitenkin, oli sitten kuinka ehdoton tai ei toivon, etteivät ihmiset sulkisi itseään kuplaan, ihan heidän itsensä vuoksi. Elämän monimuotoisuudella on niin paljon tarjottavaa, josta jää paitsi, mikäli näkee asiat vain omalta kannaltaan ja katselee maailmaa siltä jalustalta, jonka päälle on itsensä asettanut. Vaikka olen joskus ollut hyvinkin ehdoton teittyjen asioiden suhteen, olen kaiken sen jälkeen olen ymmärtänyt, että ainakin itselleni tasapainossa eläminen sopii parhaiten. 🙂

Millaisia ajatuksia teillä aiheesta herää? Onko hyvä vetää kaikelle tiukat rajat vai oletteko kultaisen keskitien puolestapuhujia?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s