Kaksi vuotta ylirasitustilaa takana

Tänä keväänä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun hakeuduin lääkärin pakeille epänormaalin sykkeen, päänsärkyjen ja huonontuneen koordinaatiokyvyn vuoksi. Kuukausi lepoa liikunnasta ja olisin taas terve, sanoi kyseinen lääkäri jopa hieman naureskellen. Nyt noista sanoista on kulunut kaksi vuotta ja edelleen tilanne junnaa paikallaan. Näihin kahteen vuoteen on sisältynyt useampi lääkärikäynti ammattitaitoisemmalla lääkärillä, psykiatrikäyntejä, toivoa, halua luovuttaa, epäonnistuneita treeniyrityksiä, turhautuneisuutta, itsestäni ja elämästä oppimista, irtipäästämistä, ihmisten epäluuloa ja vähättelyä, hyväksymistä…

Tässä postauksessa en tule käsittelemään sitä, miten päädyin tähän tilanteeseen, vaan mitä minulle kuuluu nyt ja miten olen asiaa käsitellyt. Olenko luovuttanut? Onko elämäni edelleen onnetonta ilman rakasta harrastustani ja henkireikääni? Miten olen ottanut vastaan kehoni muutokset? Tämä kaikki selviää, kun jatkat lukemista.
8FE5331E-D638-4F27-9649-138DB9FCE73E
Sanotaanko, että ensimmäinen vuosi kului tilannetta hyväksyessä. Oli lukuisia itkupotkuraivareita, kehoni vihaamista, ruokailutottumusten heittelemistä laidasta laitaan, turhautumista, pettymyksiä, epätoivoa, tunnetta siitä, ettei elämäni ole mitään ilman treenaamista. Oli todella vaikeaa hyväksyä se, miten lihakseni heikkenivät ja kehonkoostumukseni muuttui. Häpesin kehoani enkä voinut tehdä mitään estääkseni sitä muuttumasta. Koin valtavaa turhautumisen tunnetta siitä, miten normaalisti treenaamisen täyteisen vapaa-aikani oli nyt vallannut tyhjyys. Ei ollut mitään, mitä tehdä. Mitään, mikä korvaisi liikunnan tuoman hyvänolon tunteen ja ilon. Mitään, mitä kohtaan tuntisin yhtä suurta intohimoa. Minulla oli vääriä käsityksiä siitä, miksi en parane, joten toivoin jatkuvasti tilanteeni muuttuvan, vain pettyäkseni, kun niin ei vielä toistaiseksi ole tapahtunut.

Viime kesänä ollessani ulkomailla muistan ensimmäisiä kertoja ajatelleeni olevani onnellinen, vaikka en voikaan treenata. Ensimmäisiä kertoa en ajatellut asiaa päivittäin, vaan tunsin olevani kokonainen. Tuo sama tunne jatkui kotiin palattuanikin. En tarkoita, ettenkö kaipaisi treenaamista. Tarkoitan, etten enää ajattele sitä päivittäin ja koe jatkuvasti minulta puuttuvan jotain.

Mitä tulee kehoni muutoksiin; hiljalleen olen oppinut hyväksymään nekin. Toki normaalia ”löysempi” olemus ärsyttää välillä ja silloin tällöin pumppailen vähän kuminauhalla vain, koska on niin kiva tunne, kun lihakset ovat pumpissa, mutta olen yrittänyt omaksua ajatuksen siitä, ettei kroppani ole yhtään huonompi näinkään.
8F2483EB-1DD8-4D4C-A935-928D555D2AD4
Uskon, että minua on auttanut se, että olen töissä paikassa, jossa liikunta on se juttu. Nään ja kuulen jatkuvasti ihmisten tekevän sitä, mitä minä haluaisin tehdä. En tarkoita, että toivoisin kaikkinen ns. hierovan asiaa naamalleni, mutta tietty määrä tätä on tehnyt minut turraksi eli pystyn suhtautumaan asiaan suht’ neutraalisti. Ilman työtäni, en varmaan tänä päivänäkään haluaisi kuulla sanaakaan treenaamisesta.

Sanotaan, että aika parantaa. Niin on kai käynyt tässäkin tapauksessa, vaikka en sitä koskaan olisi uskonutkaan. Treeni tuntuu nyt kuin menetetyltä suurelta rakkaudelta, jota ilman on ollut pakko oppia elämään. Kuten sanoin; näin kahden vuoden jälkeen se ei ole enää päivittäin mielessäni, ja olen jopa löytänyt tilalle uuden (vanhan) harrastuksen eli valokuvaamisen, jota kohtaan tunnen kaivattua paloa.

Uskon, että vielä jonain kauniina päivänä aikani koittaa ja pääsen takaisin salille sekä jumppiin, mutta rehellisesti sanottuna en uskalla enää haaveilla siitä, että tuo päivä olisi aivan nurkan takana.

Minulla on nytkin jonkinlainen käsitys siitä, miksi tilanne on ollut päällä näin kauan ja toivon epäilykseni varmistuvan tämän kevään ja kesän aikana. Mikäli näin käy, voin ehkä avata asiaa täällä bloginkin puolella, mutta toistaiseksi en viitsi, jos olenkin väärässä.

Palataan taas jossain kohtaa asiaan!

4 thoughts on “Kaksi vuotta ylirasitustilaa takana

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s