Vapaapäivistä ja yksinolosta

Olen viime aikoina huomannut, että pakoilen vapaapäiviä. Erityisesti arkivapaapäiviä, elleivät ne ole täyteen buukattuja niin, että aikaa yksinoloon jää vain joko aamupäivälle tai myöhäiselle illalle. Siinä missä kokonaiset päivät näkemättä ristinsielua olivat minulle ennen arkipäivää, en nykyään voi sietää niitä. Ajatus yksinolosta ahdistaa, ei mikäli yksinäistä aikaa on sopivasti, mutta liiallisissa määrin kyllä.
8AA92A01-E33A-4B98-A103-45E3DB0A1779EF0FFC1D-D885-4B61-BDCC-4CE0BD9896D6
Erityisesti arkivapaille tuntuu välillä olevan vaikeaa keksiä tekemistä, kun kaikki muut ovat joko töissä tai koulussa. Tämän vuoksi käväisen usein työpaikallani, sillä hiljaisina aikoina sieltä löytyy juttuseuraa. Sen lisäksi sekä valokuvaan että raahaan läppärini johonkin kivaan kahvilaan ja kirjoitan blogia. Välillä tekee mieli varata vaikka kampaaja-aika ihan vain siksi, että olisi jotain mitä tehdä. No ei, tarvitsisin kyllä ihan oikeastikin kampaajaa. Luulen, että ymmärrätte kuitenkin pointin; teen mitä vain päästäkseni ulos talosta.
922DA66B-8504-470F-A4C1-70ADAB5B90446A0D4319-6ABB-4E9A-91FE-52A55580000E
Pahin aika olla yksin on yleensä iltapäivästä, sillä silloin viimeistään iskee masennus. Alan yliajatella kaikkia huonoja juttuja, sellaisiakin, jotka ovat tapahtuneet aikoja sitten ja jotka on jo silloin aikoja sitten käsitelty. Turhaannun itseeni ja elämääni eikä mikään idea tunnu hyvältä. Noina yksinäisinä päivinä olen monesti purkanut kiukkuni toisella puolella maailmaa heräävään poikaystävääni, jos hänen onkin heti herättyään täytynyt lähteä töihin tai kouluun. Mikäli itselläni olisi ollut päivän aikana jotain järkevää tekemistä, en luultavasti kiinnittäisi asiaan niin paljon huomiota, mutta kun on odottanut pelkästään toisen heräämistä koko päivän ja sitten aikaa jutella ei juuri olekaan, nostaa kiukkuminä päätään. Tämänkin vuoksi järjestän nykyään itselleni puuhaa parhaani mukaan, jotten purkaisi omaa turhautumistani muihin.
B4A1F449-A9F0-4E11-B342-72B090CE1F1A
Ennen pidin itseäni ehdottomasti sellaisena ihmisenä, joka viihtyy välillä jopa paremmin yksin kuin seurassa. Tätä nykyä tuntuu, että elämässäni on niin monta ihmistä, joiden kanssa rakastan viettää aikaa, etten oikein osaa enää nauttia omasta seurastani. Ikään kuin tilanne olisi kääntynyt päälaelleen.

Onneksi yksinolopäiviä on nykyään suht’ harvoin. Välillä kuitenkin mietin; pakenenko jotain, kun en kestä olla pitkiä aikoja yksin? Nautitteko te yksinolosta vai alkaako teitäkin joskus ahdistaa, jos ei koko päivänä ole ketään, kenen kanssa jutella ja viettää aikaa?

3 thoughts on “Vapaapäivistä ja yksinolosta

  1. Moikka!
    Ajatuksesi kuulostavat ihan minulta vuosi sitten. Kuin “katsoisi” itseään peilistä.
    Enkä liioittele yhtään.
    Mun kokemuksen mukaan noi fiilikset kertoivat mun tyytymättömyydestä elämääni sillä hetkellä. Oikeastaan mikään siinä ei ollut sellaista elämää, jota halusin elää. Tapoin vain aikaa lauseen varsinaisessa merkityksessä.
    Psykologini tuli siihen tulokseen, että olin jollain tasolla masentunut. Ahdistunutkin olin. Mutta vain siksi, että elin arvojeni vastaista elämää.
    Elämäni kurssi kääntyi, kun pääsin uuteen työpaikkaan. Yhtäkkiä paljon uusia ihmisiä ympärillä ja paljon uutta tekemistä ja oppimista. Muutin myös pois kotipaikkakunnaltani. Siinä oli mulle henkilökohtaisesti isoin auttava tekijä. Tykkään sinänsä käydä kotipaikkakunnalla edelleen (työpaikkakin on siellä), mutta maisemanvaihdos ja elämäremontti auttoivat suuresti. Eikä yksinolo enää pelota. On oppinut sietämään niitä ajatuksia mitä siihen linkittyi. Mutta ne olivatkin nimenomaan vain ajatuksia. Eikä mitään faktoja.
    Tämä se on sitä kasvamista aikuiseksi, sanon minä. Mieti mitä oikeesti haluat, missä haluat asua, mitä haluat tehdä työksi tai harrastaa jne.
    Tsemppiä!

    Like

    1. Moi ja kiitos paljon ajatuksella kirjoitetusta kommentista! ❤ Koen tavallaan olevani onnellinen, mutta aina kun pysähdyn miettimään tiedostan, ettei elämäni ole kaikilta osin sellaista, kuin haluaisin sen olevan, joten pystyn samaistumaan kommenttiisi hyvin! Luulen, että omallakin kohdallani maisemanvaihdos auttaisi huimasti ja onneksi tähän asiaan onkin tulossa edes hieman helpotusta parina seuraava kuukautena. Kiva kuulla, että osasit tehdä elämässäsi oikeat siirrot ja olet nyt tyytyväisempi! Ihanaa kevään jatkoa! 🙂

      Like

      1. Se on hienoa kuulla, että tiedostat asian!
        Iso paikka oli mulle ainakin sen tiedostamisen jälkeen asioiden hyväksyminen. Huomasi kuinka mieli hankasi vastaan, ja tavallaan toivoin, että sopeutuisin joihinkin tiettyihin asioihin. Mutta ei sitä pidemmän päälle voi itseään pakottaa olemaan/haluamaan jotain mitä ei ole/halua. 🙂
        Kevään jatkoa myös sinulle!

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s