Terveisiä Texasista!

568039B0-1C2A-4011-942B-9423BA90818AF6B4C82D-503E-4616-877A-008D2D035C1A2DCEA067-F77D-413E-AF5C-BAA7C507DE1CD266C88F-AE03-4A12-B1B5-211BF8CA930918BA52A6-DFF2-47C3-8813-3AED4AD83ACC806D34B7-6161-440A-8570-FFBFF116B30ABAE7B1A7-5922-4CF9-BE5C-F1F660FF77B697EB9064-A97F-4E45-BFB9-23D4225B1E4825D5C105-331C-4335-82C1-1DC7F200BFDEADF53EA7-8054-47A0-95E0-76A688719104E060D769-17DD-4D5A-AF3C-1A6F6DB8B8D597C00D1C-320D-4926-9482-5C58497A737C2B4CA980-0A21-4286-AF26-193446208776F2D9D03B-3640-4161-947D-4A0FBDC37DB72B14790C-C3D4-4B80-B99D-68CCD26A9629
Pidemmän postaustauon jälkeen on aina yhtä hankalaa palata; ei tiedä, mistä jatkaisi tai mistä aloittaisi. Tarkoitukseni oli postata täältä Texasista ahkerasti viikoittain, mutta jostain syystä hiljaisuus tuntuikin paremmalta ratkaisulta. Olen halunnut elää omassa kuplassani avaamatta läppäriä ja nauttia tästä kohta kuluneesta kuukaudesta täysin siemauksin. Joskin Instagramia olen ahkerasti päivitellyt. Siellä minua seuraavat ovatkin varmasti saaneet hyvän kuvan siitä, mitä olemme täällä puuhailleet.

Matkani alkoi tosiaan Austinista, jossa vietimme ensimmäiset päivämme yhdessä kaupunkia kierrellen ja elämästä nauttien. Seuraavaksi ajoimme tänne Dallasin lähelle Burlesoniin, jossa olemme viettäneet suurimman osan kuukaudesta. Olemme täällä tehneet ihan perus juttuja, kuten käyneet leffassa, syömässä, shoppailemassa keilaamassa, uimassa jne. Kuukauden kohokohta oli, kun suuntasimme kolmen vuoden jälkeen Katyyn, Houstonin viereen, poikaystäväni äidin ja hänen miehensä (sekä heidän koiriensa!!!) luokse. Oli yhtä riemua päästä pitkästä aikaa rakkaisiin maisemiin. Vietimme Katyssa mitä parhaimmat pari päivää, joista toinen kului Galvestonin rannalla aalloissa pelleillen ja simpukoita etsien. Nyt olemme olleet taas lähemmäs pari viikkoa Burlesonissa ja muutaman päivän kuluttua on aikani palata Suomeen, niin sydäntäsärkevää kuin se jälleen onkin…

Jo muutaman kerran olen ehtinyt itkeä silmäni puhki enkä voi muuta, kuin ihmetellä, miten täältä lähteminen ei ikinä tunnu helpottuvan. Ainoa asia, joka parantaa mieltäni on tieto siitä, että seuraava matka on jo varattu. Marraskuussa tulen tänne viikoksi viettämään syntymäpäivääni sekä kiitospäivää. Enköhän tämän tiedon voimalla jotenkin jaksa painaa loppukesän ja syksyn.

Nyt suljen taas läppärini ja siirryn nauttimaan viimeisistä päivistäni täällä. Palataan! x

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.