Kotiinpaluun vaikeudesta

4BEFF9D9-368A-4878-9F58-BF3A3A6E5DF63834B207-0E1E-4896-A662-14D98E37FECDA4CB42CD-EC26-4F45-9774-21F8FB43B47EB07C7C7C-3110-487B-8CD1-4499A918608817DB18B9-0A4B-438E-9F6F-2BC3E3117474EA75FBC5-D199-4B75-B7AE-3F242327E2C7OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heips – tällä kertaa jälleen Suomesta.

Palasin muutama päivä sitten ja vaikka pitkien matkojen lentäminen monen välilaskun kera ei ole mitään herkkua, olisin lähtenyt takaisin Texasiin vaikka heti Suomeen päästyäni. Joskus oli kuitenkin palattava velvollisuuksien pariin ja jättää jälleen yksi ihana reissu taakseni.

Suomeen palattuani minun on aina vaikeaa päästää irti. Haluaisin elää edelleen samassa ajassa poikaystäväni kanssa, haluaisin jutella hänen kanssaan koko ajan, haluaisin puhua englantia ja tuntuu etten löydä sanoja suomeksi, en haluaisi purkaa matkalaukkuani tai ottaa dollareita pois lompakostani, sillä silloin paluu tuntuu lopulliselta. Trooppisen ilmaston sijaan ulkona pauhaa kylmä tuuli, tekee mieli vain pysytellä kotona ja katsella matkakuvia, ajatuksissani palaan takaisin Texasiin.

Suomessa on kiva nähdä kavereita ja perhettä, mutta muuten en haluaisi palata. Meillä on takana 4,5 vuotta kaukosuhdetta, joten on selvää, että toisistamme erillä asuminen alkaa riittää. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen näistä vuosista kaukosuhteessa, sillä ne ovat tehneet meidän suhteesta vahvan. En tiedä, olisiko näin, mikäli aina olisi ollut helppoa.

Tänään palasin viimeisten lomapäivien jälkeen arjen pariin. Eiköhän tämä tästä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.