Voiko kaukosuhde toimia? – 4,5 vuotta, kaksi eri maanosaa

Olen pitkään miettinyt, haluanko kirjoittaa tästä aiheesta blogissani vai pitäisikö minun jättää aihe blogin ulkopuolelle. Vaikka olen maininnut poikaystäväni teksteissäni monta kertaa, on parisuhteestamme kirjoittaminen tuntunut liian henkilökohtaiselta. Kuitenkin, kun neljän ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen osa ihmisistä ei edelleenkään pidä suhdettamme muiden veroisena päätin, että on aika jakaa omia kokemuksiani. Toivon myös, että kirjoituksestani olisi apua niille, jotka ehkä pohtivat, kannattaako kaukosuhteeseen ryhtyä ollenkaan.

Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet nyt yli 4,5 vuotta ja lähes koko tuon ajan olemme asuneet eri puolilla maailmaa. Tapasimme ollessani vaihto-oppilaana Texasissa. Ennen tuota vuotta en ikinä olisi uskonut, että tulisin USA:ssa tapaamaan jonkun erityisen, mutta kuinka ollakkaan; näin kävi.

Jo suhteen alussa molemmat tiesimme, mihin olimme ryhtyneet enkä muista missään kohtaa harkinneeni kahdesti. Mielestäni on hassua, että ihmiset eroavat, koska tietävät joutuvansa elämään kaukosuhteessa. Jos tämä on syy erota, minusta tuntuu, että ero olisi tullut muutenkin. Miksi ei edes yrittäisi kaukosuhdetta, jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa? Voi olla että homma ei toimi, mutta jos suhteen eteen on valmis tekemään töitä, voi hyvin olla, että se toimii.

6E0A161F-233D-460A-876E-8869EF4450F0

On selvää, että tässä on omat hankaluutensa. Me nähdään yleensä kerran tai pari vuodessa. Loput ajasta vietämme erillämme pitäen yhteyttä iMessagen ja FaceTimen avulla. On totta, ettei virtuaalihali ole sama asia, kuin aito, oikea, kunnon hali, mutta mielummin otan poikaystävältäni vastaan halin virtuaalisesti, kuin joltain muulta halin tosielämässä. Pitää myös paikkansa, että erityisesti näin pitkillä välimatkoilla ja aikaväleillä kahden ihmisen välistä yhteyttä on hankalaa pitää täysin samanlaisena, kuin mitä se on kasvotusten. Kuitenkin, aina kun näemme toisemme jaksan ihmetellä, miten vahva yhteytemme on ja miten voi tuntua siltä, kuin olisimme juuri eilen nähneet, vaikka edellisestä kerrasta olisi vuosi.

Kuten joka suhteessa, meilläkin on olleet omat kompastuskivemme ja kun toinen on kaukana, asioita on vaikeampaa selvittää. Näin jälkeenpäin ajateltuna en kuitenkaan vaihtaisi noita vaikeampiakaan aikoja pois, sillä minusta tuntuu, että juuri niiden vuoksi olemme tässä, missä olemme nyt. Tuskin olisimme näin läheisiä, mikäli emme koskaan olisi joutuneet selvittämään mitään erimielisyyksiä samalla oppien toinen toisistamme.

Aloimme seurustelemaan ollessamme todella nuoria, minkä vuoksi koen, että meille on voinut olla hyväkin elää nämä vuodet eri maissa ja selvittää ketä olemme yksilöinä ja mitä haluamme elämältä. Tiedän, etten itse olisi ollut valmis tekemään niin suuria elämänmuutoksia 18-vuotiaana, mitä fyysisesti yhdessäolo meidän kohdalla vaatii. Tunnen ihmisiä, jotka erittäin onnistunein tuloksin tekivät nuo päätökset siinä iässä, mutta henkilökohtaisesti olin täysi-ikäisyydestäni huolimatta vielä aivan lapsi. Nyt olemme kummatkin omilla tahoillamme saaneet kasvukipuilla hieman ja on ollut ilo huomata, että sen sijaan, että olisimme kasvaneet erillemme tuntuu, kuin olisimme kasvaneet yhteen.

99FA437A-A13E-455E-B9F1-62C1D9F28F93

Vain lähimmät ihmiset tietävät, millaista lokaa olemme vuosien varrelta saaneet niskaamme suhteen ulkopuolelta, kuinka monta kertaa olemme kummatkin kuulleet, miten helppoa olisi löytää omasta kotimaasta joku toinen, kuinka monta ihmistä on asettunut tiellemme, kuinka monta kertaa olemme turhautuneet siihen, ettei suhteemme kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen ole joidenkin mielestä uskottava tai muiden veroinen. Yksityiskohtaisemmat tarinat jätän tämän tekstin ulkopuolelle mm. siitä syystä, etten halua olla kirjoittamassa tätä tekstiä vielä ensi vuonnakin. 😀 Olenkin ikuisesti kiitollinen niille, keille ei koskaan ole tarvinnut todistella mitään.

Vitsailemme aina siitä, miten meidän suhteesta voisi tehdä elokuvan. Sen verran hulluja juttuja jo pelkästään tässä neljän ja puolen vuoden aikana on sattunut! 😀 Juuri kun kuvittelemme, ettei uusia juonenkäänteitä ole luvassa, tapahtuu jotain, mitä minä olin ennen tottunut katselemaan vain amerikkalaisista draamasarjoista miettien, että ohjelmien tekijöillä mahtaa olla varsin vilkas mielikuvitus, kun keksivät kaikki ne tapahtumat.

Luottamus ja kommunikaatio – näiden kahden (tai jomman kumman) puute tietää hankaluuksia. Jos et pysty luottamaan toiseen, tulet hulluksi ja jos kommunikaatio välillänne ei toimi, kärpäsestä voi nopeasti tulla härkänen. Nämä kaksi avainasiaa ovat tärkeitä ei-kaukosuhteessakin, mutta kaukosuhteessa niiden merkitys korostuu entisestään. Matkan varrella meilläkin on ollut tilanteita, milloin pieni asia on kasvanut tarpeettoman suureksi, koska kissaa ei ole heti nostettu pöydälle. Jos olisimme heti puhuneet asiasta, siitä ei koskaan olisi ehtinyt muodostua ongelmaa. Näistä tilanteista ei voi muuta kuin oppia.

All in all; kaukosuhde voi toimia, mikäli molemmat sitä haluatte, mutta ehkä tällaiseen ei kannata ryhtyä, jos haette vain hetken huumaa. En tarkoita, että heti pitäisi olla valmiina yksityiskohtaiset tulevaisuudensuunnitelmat (ei meilläkään ollut), mutta uskoisin, että olisi ainakin hyvä pystyä näkemään toinen siinä vierellä pidemmälläkin tähtäimellä eikä vain hetkellisesti.

AF383B73-61E6-4286-AE29-6502C443504E

Suhteen aikana minulle on muodostunut viha-rakkaussuhde lentokenttiä kohtaan. Lentokentät ovat maailman parhaita paikkoja, kun tietää näkevänsä toisen kymmenen Netflix-sarjan jakson jälkeen. 😀 Samalla ne ovat maailman ahdistavimpia kolkkia, kun joutuu lähtemään kotiin ja sanomaan raastavat heipat ainakin puoleksi vuodeksi.

Sen jälkeen, kun on hengaillut toisen kanssa joka päivä, koko ajan, on hankala jälleen tottua olemaan yksin, mutta vähitellen aika tekee tehtävänsä ja yksinolemiseen turtuu taas. En voi sanoa sen olevan kivaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Vaikeinta on siis aina heti sen jälkeen, kun olet saanut muistutuksen siitä, kuinka huippua on tehdä asioita yhdessä. Pitkän odotuksen jälkeen toisen seuraa osaa myös todella arvostaa eikä sitä pidä itsestäänselvyytenä.

Minulle kaukosuhde on kuin mikä tahansa muu suhde pienillä lisäkoetuksilla. Jos noista lisäkoetuksista selviää, miinukset muuttuvat plussiksi, sillä jokainen matkan varrella vastaantuleva kuoppa vain lujittaa suhdettanne entisestään. 🙂

To me a long distance relationship is like any other relationship with a little more challenge. If you guys are able to overcome the challenges together as a team you’ll see how every bump in the road makes your relationship stronger. 🙂

CAN A LONG DISTANCE RELATIONSHIP WORK? – 4,5 YEARS, TWO CONTINENTS

For a while I have been thinking if this is something I should write about or should I just leave it outside of the blog. I know I have mentioned my boyfriend a lot in my posts, but actually writing about him and our relationship has felt too personal. However, when after 4,5 years together some people still don’t take us seriously, I decided it’s time to share a piece of our story and my experiences on the subject. Also, I hope I’ll maybe reach someone in the same type of situation and reading this will bring them some hope.

We now have been dating for 4,5 years and almost the whole time we have had to deal with the long distance. Me and him met during my exchange year in Texas. Before that year I never ever thought I would find someone special from the USA, but here I am; more in love than ever.

Already early in the relationship we both knew what we had gotten into and I don’t remember thinking twice on it. I think it’s a bit funny how couples break up before even giving it a shot knowing they would have to deal with the distance. I think in those cases there has to be an another reason for them to break it up as well. I mean, why wouldn’t you even try it if that’s the person you really want to spend your life with? There’s always the possibility of it not working out, but if you guys are willing to put some effort into it you might find yourself from a very well working relationship.

It’s clear that long distance relationships have their own difficulties. We normally see each other in person about once or twice in a year. The rest of the time we stay connected by chatting on iMessage and FaceTime. It’s true that a virtual hug cannot beat the real, warm squeeze but I would much rather receive a hug from my boyfriend virtually than a hug from someone else in real life. It’s also true that living so far apart it is not so easy to maintain as strong connection as the connection is whenever you guys are face to face, but every time I see him I can’t help but to wonder how perfectly we just click, even if it’s been a year since the last time we saw each other.

Just like every relationship we have had our own challenges and as the other one is far away from you things suddenly are a bit harder to solve. However, I have to say that I’m thankful for the hard times just as I am for the good times, because without the bumps in the road we wouldn’t be where we are today.

At the time of us getting together we were both pretty young which makes me feel like it might have also been a good thing to live in our own worlds for a few years to figure out who we are as individuals and what we want from life. When we started dating I was 18 years old , ”an adult”, yet still way too young and immature to make the kind of life decisions I would have needed to make for us to live together. In fact, as a 22-year-old I still feel more or less like a child. I do know people who were successfully able to make those decisions at such a young age, but I truly feel like for us the time just wasn’t right for many reasons. You would think that growing up spending most of the time away from each other had made us grow apart, but I honestly feel like dispite of everything we have very much grown together.

Only the people closest to us know how much we have been through, how many times we have been encouraged to find someone in our own home countries, how many people have attempted to get in the way, how many times we have gotten frustrated with the fact that after all these years our relationship still is not valid for people. All those detailed stories I’ll leave out simply because I want to be done writing this blog post before next year. 😀 I just really want to thank all of those who we have never had to prove anything.

We always joke about how our story would make a great movie. It really would, given everything crazy that has happened in only 4,5 years alone! 😀 Just when we think we have seen it all, life surprises us with a new plot twist, something I used to only see in movies and TV shows.

Trust and communication – without these two you’ll most likely face difficulties in the relationship. Not being able to trust your partner will eventually drive you crazy and if the communication between you two is not working like it should a small little thing can easily grow into a much bigger deal than it would have been if you guys had talked it through right away.

All in all; a long distance relationship can work if you both want it to do so, but maybe you shouldn’t get into it if you’re only looking for someone to ”Netflix and chill” with. I do not mean that you guys need to right away have a future plan with all the details ready, but I recommend you to ask yourself: do I see myself with this person in a long run? If the answer is yes you should definitely see where it goes.

Due to this relationship I definitely have a love-hate relationship with airports. They are the most awesome places in the world when you know you’ll see your love after only ten episodes of Netflix series. 😀 At the same time they are the most sadenning places whenever it’s time to go home and say goodbye for at least half a year.

After getting used to hanging out with each other all day everyday it’s very hard to deal with being alone at first, but it gets better by time and you learn to live with it. I personally have the hardest times right after getting reminded how amazing it is to do stuff together with my boyfriend. However, whenever you guys don’t see each other often you really know to appreciate the time you do get to spend together and you don’t easily take it for granted.

To me a long distance relationship is like any other relationship with a little more challenge. If you guys are able to overcome the challenges together as a team you’ll see how every bump in the road makes your relationship stronger. 🙂

2 thoughts on “Voiko kaukosuhde toimia? – 4,5 vuotta, kaksi eri maanosaa

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.