Muuttaako vai ei? – Kuulumisia

BBF98BC5-8B6C-4028-9586-9D8FC135E03D

Moikka!

Tuli äkkiseltään sellainen fiilis, että haluaisin tulla rennosti kirjoittamaan ihan vain kuulumisia. Olen tästä aijemminkin puhunut, mutta välillä on ikävä niitä blogiaikoja, kun kirjoitettiin joka päivä, kuvat olivat nopeita räpsyjä ja tekstiksi kyhättiin mitä ikinä sattuikaan tulemaan mieleen, välillä siinä ei ollut päätä eikä häntää. Ehkä juuri siksi tulikin kirjoitettua niin usein, kun postauksiin ei niin paljon panostettu ja jos vaikkapa kuvia ei ollut, niitä saatiin nopeasti aikaan ottamalla muutama nopea kuva peilin kautta. Sen kummempia valmisteluja ei kaivattu.

En noihin aikoihin haluaisi palata, sillä tykkään yleensä panostaa eritoten kuviin ja valokuvaus sekä kuvanmuokkaus ovat  rakkaimpia harrastuksiani, mutta tekstin suhteen kamppailen usein, sillä aina tuntuu, että pitäisi olla jotain tärkeää asiaa tai rajattu aihe, mistä kirjoittaa. Aiheen ollessa hakoteillä tuntuu turhalta kirjoittaa mistään.

Tänään kamppailen kaavoja vastaan ja kirjoitan niitä näitä. Siirrytään siis kuulumisiin!

Olin ajatellut olla tästä hiljaa, kunnes olisin tehnyt päätöksen, mutta haluan olla avoin ja kertoa, että minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa kokonaan Pispalaan. Mitä enemmän tuota ajattelen sitä oikeammalta ratkaisulta se tuntuu. Jopa talven bussiaikataulut vaikuttavat olevan sitä mieltä, että minun pitäisi muuttaa. Ne kun eivät oikein sovi omiin aikatauluihini. Pienenä vannoin muuttavani takaisin Pispalaan sitten, kun olen ”iso” ja välillä siellä kävellessäni olen miettinyt sitä, miten elämä tuntuu vievän minua suuntaan, joka ei mahdollista tuon lapsuuden haaveen toteutumista. Se on tuntunut haikealta, vaikka olenkin tiennyt haluavani tuota toista suuntaa enemmän. Kun Tyynen omistaja ehdotti, että muuttaisin heille, se tuntui kohtalolta.

Samaan aikaan tuntuu haikealta ajatella muuttoa pois perheen luota. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa kaivannut kipeästi muutosta elämäntilanteeseeni, mikä on varmasti näkynyt myös täällä blogissa. Ikäiselleni on toki normaalia muuttaa pois kotoa ja monet muuttavat paljon aikaisemmin. Välillä onkin tuntunut vähän nololta sanoa, että asun vielä vanhempieni helmoissa. Se on tähän mennessä kuitenkin ollut minulle ainoa oikea ratkaisu.

Suunnitelmissani on ollut muuttaa viimeistään ensi vuonna pois ja minun tapauksessani tämä tarkoittaa kauas pois. Omatuntoani kolkuttaa, kun mietin muuttoa Pispalaan, sillä en tiedä, kuinka usein tulen tulevaisuudessa näkemään perhettäni. Pitäisikö minun siis viettää tämä viimeinen vuosi kirjaimellisesti heidän kanssaan eikä nähdä vain kerran pari viikossa? Samalla Pispalaan muutto tuntuu oikealta ratkaisulta. Uskon myös siihen, että elämässä hulluimpiinkin tilaisuuksiin kannattaa tarttua, jos vähänkin sitä harkitsee, sillä usein niistä tulee seikkailuja tai vähintään opetuksia.

Äh, en tiedä mitä tehdä! Katsotaan, ehkä keksin jonkun väliratkaisun.

Elämäni on viimeiset pari viikkoa ollut aika kiireistä, mikä on tavallaan ihan hyväkin. Tämä tuleva viikonloppukin on täyteen bookattu, joten tylsää ei tule olemaan.

Tällä viikolla olen joka päivä pyöräillyt töihin ja takaisin. Siinäpä on ainakin tullut päivän liikunnat tehtyä. Oli muuten raskasta polkea yksi päivä kovaan vastatuuleen! Meinasin ruveta itkemään, kun väsytti ja ärsytti niin paljon, hah. Täytyy sanoa, että olo tuntuu nyt vähän ylirasittuneelta ja aamulla heräämisen jälkeen syke tuntuu olevan koholla, joten paras himmata tahtia hieman.

Runsaan aerobisen liikunnan vastapainoksi on tullut syötyä vähän liikaa suklaata. Karkin suhteen olen tullut siihen tulokseen, ettei sitä kannata ostaa, sillä siitä tulee helposti huono olo, mutta suklaata voisin syödä vaikka kuinka paljon, ja tietty kaikkea, missä on suklaata. Haluaisin äkkiä päästä tästä suklaan rohmuamisesta eroon tai ainakin hillitä sitä vähän. Niimpä tehtiin poikaystäväni kanssa diili, etten saa syödä suklaata seuraavaan kahteen kuukauteen. Saa nähdä miten pärjään! Tavallaan olen nykyään sitä mieltä, etten halua rajoittaa itseäni liikaa, mutta nyt totaallinen vieroittuminen taitaa olla paikallaan. Näistä jutuista voisin tehdä jossain kohtaa oman postauksensa, sillä viime aikoina on taas tullut taisteltua jonkin verran oman kehon hyväksymisen kanssa.

No, jopas! Tästä kehkeytyi ihan super pitkä ja varmaan sekavakin postaus. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti. 🙂 Tässä vaiheessa taitaa olla aika toivotella hyvät viikonloput ja palaillaan asiaan ensi viikolla! <3

 

2 thoughts on “Muuttaako vai ei? – Kuulumisia

  1. Ihana postaus! Niinku kaikki mut mä rakastan näitä kuulumispostauksia 🙂 Kirjoita ihmeessä tuosta mainitsemastasi aiheesta!

    1. Kiitos Piila! 🙂 Kiva kuulla, et tykkäsit, kun en yhtään oo aina varma, mitä mieltä ihmiset näistä on! Minäpä kirjoittelen tuosta aiheesta pian 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.