Mielummin laiha sopu kuin lihava riita?

Heti alkuun täytyy sanoa, etteivät varsinaisesti oman elämäni tapahtumat ole saaneet minua miettimään otsikkoon viittaavia asioita. Sen sijaan läheisteni elämissä on viime aikoina (tai jo aiemmin) sattunut asioita, jotka ovat saaneet minut pohtimaan, pitääkö aina antaa anteeksi? Onko laiha sopu aina parempi kuin lihava riita?

B1C88F0C-22F0-44C9-A916-0E11A8347750

Itse tiedän olevani huono antamaan anteeksi tai anteeksi antamisesta en tiedä, mutta olen huono unohtamaan. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka osaavat toimia päinvastoin; antavat helposti anteeksi ja elävät mielummin sovussa kuin kantavat kauaa – silloinkin, kun joku on käyttäytynyt heitä kohtaan todella törkeästi. Mistä he löytävät kaiken sen voiman nousta tilanteen yläpuolelle ja toimia tyynesti?

Monesti sanotaan, että kun esimerkiksi ollaan perhettä niin välillä tulee sanottua tai tehtyä tyhmiä asioita, mutta anteeksi kuuluu antaa, kerta perhettä ollaan. Ymmärrän, että monesti niihin lähimpiin ihmisiin tulee purettua kiukunpuuskia, mutta onko todella kaikki sallittua sen nimissä, että kuulutaan samaan perheeseen tai ollaan hyviä kavereita keskenään? Jos vaikka ääneen toivoo toisen kuolemaa, onko sekin anteeksiannettavaa? Tai entäpä, jos käyttää toista häikäilemättömästi hyväksi tavalla tai toisella? (Esimerkit itse keksitty.) Omasta mielestäni erityisesti siksi, että ollaan läheisiä pitäisi kunnioittaa toinen toistaan. Tottakai itsekin kiukuttelen, mutta en lähtisi tekemään/sanomaan tyhmyyksiä, joita myöhemmin joutuisin vuolaasti anteeksi pyytelemään enkä tarkoituksella loukkaisi toista.

4741948A-7D45-4168-A751-FC9C9DCA1069

Senkin näen vielä suht ymmärrettävänä, että joskus saattaa suutuspäissään tulla sanottua jotain hyvinkin ajattelematonta, mutta mitä jos tällaista käytöstä jatkuu pidempään ja sanotuksi/tehdyksi tulee loukkaavia asioita liukuhihnalla. Pystyykö tällaista enää laittamaan vain ajattelemattomuuden piikkiin? Tai jos joku sinulle läheinen ihminen kääntäisi sinulle selkänsä, mutta jonkin ajan päästä haluaisikin olla taas tekemisissä, antaisitko anteeksi ja jatkaisitko suhdettanne niin kuin se oli ennen välirikkoa?

Vaikeitakin asioita monesti pystyy anteeksi antamaan ja ehkä jopa jollain tasolla unohtamaan, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, etenkin jos toinen on tapahtuneesta aidosti pahoillaan. Mutta mitä mieltä te olette: onko kaikki todella anteeksiannettavaa? Entä jos toinen ei edes osoita katumusta, saati sitten myönnä, että itsessä olisi ollut mitään vikaa? Onko parempi vain purra hammasta ja pysyä sovussa vai onko joskus oikein ottaa etäisyyttä toiseen pidemmäksi aikaa tai ehkä jopa lopullisesti?

E89CCEBF-B227-456F-841A-BAAB943B83C0

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.