ENEMMÄN TOTUUTTA INSTAGRAM FEEDIN TAKAA

Vietin tässä aamubrunssin jälkeistä lauantai-iltapäivää katsellen YouTube-videoita ja selaillen Instagramia. Lopulta päädyin oman Insta feedini syövereihin, ja nimenomaan syövereihin, sillä selasin sen alusta loppuun saakka. Tästä sainkin mielestäni mainion postausidean!

Kun käytte läpi omaa Insta feediänne, tuleeko teillekin sellaisia nostalgisia fiiliksiä että ”hei, näitä ja näitä tunteita kävin läpi noihin aikoihin, kun lisäsin tuon ja tuonlaisia kuvia Instagramiin? Itsessäni oma feedini herättää nimittäin todella vahvoja tunteita tietyiltä elämäni aikakausilta. Tänään haluan jakaa niitä teidän kanssanne ja samalla myös kertoa omalta osaltani, että vaikka en ainakaan tarkoituksenmukaisesti yritäkkään luoda minkäänlaista kiiltokuvaa elämästäni sosiaalisessa mediassa, ei kaikki silti aina ole sitä miltä näyttää. Sosiaalisessa mediassa annetaan monesti pakostakin enemmän tai vähemmän siloteltu kuva omasta elämästä, ellei sitten ole valmis vuodattamaan sinne stooria jokaisesta tuolinjalkaan lyödystä varpaasta.

Matkanvarrella olen poistanut paljon Instagram-kuviani, mikä on tämän postauksen kannalta harmi, mutta pääpiirteittäin aikakaudet ovat nähtävissä Insta feedistäni hyvin. So let’s get into it!
äää
Tässä näätte kuvia vaihtovuoteni keskivaiheilta (kaikki paitsi kuva oikealla alareunassa). Asiat olivat pääpiirteittäin hyvin. Olin juuri täyttänyt 18. Elämä maapallon toisella puolella maistui. Olin vasta poikanen, mutta tuolloin olin enemmän sinut itseni kanssa kuin ehkä koskaan siihen astisessa elämässäni. Pienen todella epävarman minäni itsetunnolle tuo reissu teki varmasti hyvää, sillä ainakin itse koin, että vaihto-oppilaana itseluottamus kasvaa helposti kaikkien ollessa niin kovin kiinnostuneita juuri sinusta, mikä oli minulle aivan uutta. Älkää kuitenkaan sekoittako itseluottamusta ylimielisyyteen. Ehkä tässä kohtaa voisi ennemminkin puhua siitä, että tulin enemmän sinut itseni kanssa, opin tuntemaan ja hyväksymään itseni paremmin.
aaa
Mitä näätte kuvissa? Kirkasta merta, Starbucksia, sukellusta, koiranpentuja, laivan hienoja illallisia uuden isäntäperheen kanssa, mutta kuinka ollakkaan, sisältä olin edelleen aivan rikki ja vaikka tunnenkin itseni etuoikeutetuksi, koska sain kokea kaiken tuon, mitä kuvissa näkyy, osa minusta on näin neljänkin vuoden jälkeen edelleen rikki kaikesta tuota edeltäneestä.

Puolessa välissä vaihtovuottani olin juuri lähentynyt erään minulle tänä päivänäkin rakkaan henkilön kanssa. Asiat menivät muuten hyvin, mutta en tullut enää toimeen silloisen isäntäperheeni kanssa, mikä oli minulle todella uusi tilanne, koska yleensä tulen toimeen kaikkien kanssa ja niin mekin olimme aluksi tulleet.

Jos alkaisin kertomaan koko tarinan, tähän postaukseen ei mahtuisi mitään muuta, joten lyhyesti ja ytimekkäästi: Tilanteesta syntyi järkyttävä draamalla maustettu sotku, jota en oikein edelleenkään voi käsittää, minulle löydettiin uusi perhe toiselta paikkakunnalta, joka oli täysin erilainen paikkakunta kuin ensimmäiseni. Uusi isäntäperheeni oli todella mukava, mutta olin aivan hajalla kaikesta siitä tapahtuneesta. Aikuiset ihmisetkin olivat käyttäytyneet tilanteessa, kuin keskenkasvuiset kakarat ja kaikkihan oli luonnollisesti minun syytäni. Myös uudella paikkakunnalla koin paljon hyviä hetkiä, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en enää kyennyt keskittymään loppuaikaan kunnolla ja edelleenkin minusta tuntuu, että ensimmäinen paikkani oli minulle isäntäperhettä lukuunottamatta se oikein ja rakkain, kodintuntuisin.
hhh
Olin juuri hetki sitten palannut kotiin USA:sta. Koska viimeinen puolivuotta oli ollut henkisesti raskas ja vaihto-oppilasjärjestöni oli rajoittanut elämääni, Suomi ja vapaus tuntuivat enemmän kuin hyvältä. Aloin taas syömään terveellisemmin ja treenaamaan. Kesän lopussa varasin myös lennot jouluksi Texasiin.
öö
Näihin aikoihin opeteltiin elämään kaukosuhteessa. Ei siinä, olimmehan eläneet kaukosuhteessa jo viimeiset puolivuotta, mutta Suomeen paluuni jälkeen kyse oli todellisesta kaukosuhteesta kahdeksan tunnin aikaerolla. Ei ollutkaan niin piece of cake, kun varmasti molemmat olivat luulleet. Voisi kai sanoa, että kävimme läpi tietynlaista kriisivaihetta, jossa kummallakin oli omanlaisensa tavat käsitellä tilannetta, mikä taas aiheutti hankaluuksia. Osa omaa tapaani käsitellä asioita oli käydä jumpissa ja niinhän minä kävinkin – paljon.
rrrr
Tässä vaiheessa aijemmin mainitut hankaluudet alkoivat olla takanapäin ja odotin innolla lähitulevaisuudessa häämöttävää matkaa Jenkkeihin. Kuitenkin, muistan olleeni todella stressaantunut noihin aikoihin ja ehkä myös vähän yksinäinen koulussa, sillä ollessani vaihdossa kaikki kaverini olivat valmistuneet tai sitten valmistuivat jouluna, mutta eivät enää juurikaan viettäneet aikaa koulussa. En myöskään jaksanut hankkia uusia kavereita, sillä kaikilla tuntui jo olevan ne omat kaveriporukkansa ja tiesin, ettei koulua olisi enää kauaa jäljellä.
qq
Tämä kevät oli stressitöntä aikaa. Näin kavereita, TREENASIN, TREENASIN JA TREENASIN.
ccc
Ja lisää! Treeniä ja terveellistä ruokaa nimittäin. Tuntui, että olin löytänyt sen oman juttuni. Elin terveellisesti henkeen ja vereen. Shoppailin lähes päivittäin Ruohonjuuressa, valmistuin lukiosta ja elämä vain maistui niin tajuttoman hyvältä tietäen, että edessä oli huoleton kesä…
zz
…jonka vietin lähes kokonaisuudessaan USA:ssa. Edelleenkin nään tuon kesän 2015 mielessäni elämäni parhaana kesänä. Kuitenkin, terveellisesti syöminen ja ruuasta stressaaminen muodostui ajoittain pienoiseksi ongelmaksi ja flippasin kerta toisensa jälkeen jos piti syödä jotain epäterveellistä. Oli siinä poikaystävällä kestämistä, kun yritettiin miettiä, mitä syödä lounaaksi ja mikään ei neidille tuntunut kelpaavan. Hän vitsailikin, että olen aikamoinen monteri nälkäisenä… heh. Mutta kuten sanottu, muuten ei tuossa kesässä valittamista!
xxx
Palattuani jälleen Amerikasta yritin epätoivoisesti päästä eroon kesän jälkeisestä pöhötyksestä. Olin taas palannut takaisin elämään 10000% terveellisesti (Huomaa pieni itseironia). Kuvista sitä ei ehkä nää, mutta mielessä oli huoli ja ahdistus tulevaisuudesta, työnhausta sekä oman paikan löytämisestä. Lopulta sain ikäänkuin sattumalta työpaikan.
Olin aluksi onnellinen ja helpottunut, mutta nopeasti minulle valkeni, kuinka tuo kyseinen työ ei olisi vähempää voinut sopia minulle. Itsetuntoni vajosi pohjamutiin, koska määritin itseni tuon työn kautta. Olin todella ahdistunut ja välillä jopa purskahdin kesken työvuoron itkuun. Työkaverini yrittivät parhaansa mukaan stempata ja lohduttaa, mutta se sai minut lähinnä nolostumaan lisää, sillä en halunnut kerjätä keneltäkään sääliä enkä halunnut kenenkään kysyvän, miten minulla menee, koska sillä hetkellä, meni huonosti, ja jälleen kerran: pakenin huoliani salille.
ppp
Tässä vaiheessa olin irtisanoutunut työpaikastani. Mielessäni olin ajatellut, etten halua luovuttaa ja taistelin loppuun saakka, mutta muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut, kuin hyväksyä tilanne ja siirtyä eteenpäin. Yritin vain epätoivoisesti kerätä itseäni ja nauttia joulunajasta, vaikkakin päälle painoi jatkuvasti järkyttävä stressi tulevasta. Vanhempieni mukaan en stressanut asioita lainkaan but little did they know kuinka hajoamispisteessä oikeasti olinkin. Uutena vuotena muut viettivät aikaa rakkaidensa kanssa juhlien tulevaa vuotta, minä taas itkin kotona, koska en ihan oikeasti uskonut minusta koskaan olevan mihinkään. Itseluottamukseni oli kirjaimellisesti luokkaa 0 ja välillä en edes halunnut tietää, millainen huominen olisi, sillä olin niin peloissani ja ahdistunut samalla, kun ihmiset yrittivät puskea ja painostaa minua eri suuntiin.
yyy
Lopulta päätin kokeilla kepillä jäätä ja hakea työkokeilupaikkaa yrityksestä, jonne olin aina halunnut töihin. Lähetin hakemuksen pelonsekaisin tuntein, sillä pelkäsin torjutuksi tulemista. Hyvin kuitenkin kävi ja sain kuin sainkin työkokeilupaikan! Olin aivan täpinöissäni ja rehellisesti sanottuna tunsinkin yht’ äkkiä itseni maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi. Lisäksi tuntui älyttömän hyvältä saada kehuja ja tunnetta siitä, ettei olekkaan niin epäonnistunut ihminen. Voin sanoa, etten rehellisesti sanottuna tiedä, missä olisin nyt ilman kyseistä yritystä, sillä se on auttanut minua pääsemään yli niiiiiin monesta vaikeasta ajasta elämässäni.

Noihin aikoihin olin myös aloittanut dieetin, josta olen täällä blogissa aijemminkin muutaman sanasen maininnut ja mainittakoon jälleen, että kropassa kyllä näkyi tuloksia, mutta hiljalleen kehoni joutui ylirasitustilaan. Edelleenkin haluan sanoa, että tällainen on monen asian summa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan edelleen. Tuo kevät oli samalla aivan huikea, mutta myös henkisesti käsittämättömän rankka, sillä en enää voinut tehdä sitä, mistä nautin eniten: treenata.
oobb
Kesä ja alkusyksy 2016 eivät ainakaan auttaneet ylirasitukseeni yhtään. Paljon oli todella positiivisia asioita kuten kauan haaveissani ollut uusi työpaikka ja ystäväni häät enkä millään vaihtaisi noita pois, olin kuitenkin todella todella todella kiireinen eikä aikaa riittänyt itselle juuri lainkaan. Kirjaimellisesti juoksin vain paikasta toiseen. Kun sitten yhtenä iltana tulin kotiin pitkän päivän jälkeen, sattui hyvin pieni ja mitätön vastoinkäyminen, minkä seurauksena purskahdin kotirappusilla täyteen itkuun.
dd
Syksy eteni ja lisää vastoinkäymisiä rynnisti tielleni, minkä lisäksi ylirasitustila vain jatkui ja jatkui. Aloin pikkuhiljaa menettää toivon paranemisesta. Iskuja vasten kasvoja tuntui sinkoavan joka puolelta ja vaikka päällisin puolin kaikki olinkin ehkä hyvin, se ei ollut totuus. En tiennyt, mitä tehdä minkään suhteen.

Loppuvuodessa yleensä odotan aina eniten marraskuussa olevaa syntymäpäivääni ja joulua, mutta viime vuonna en kyennyt nauttimaan kummastakaan. Hyvänä esimerkkinä: syntymäpäivänäni makasin kotona kuumeessa. En muista koska muuten olisin ollut yhtä kipeä kuin silloin.
tt
Tässä eletään viime kevättalvea, jolloin elämääni edelleen varjosti hyvinkin synkkä pilvi, mutta valoa alkoi paikoitellen jo näkymään tunnelin päässä. Vietin paljon vapaa-aikaani metsässä, sillä koin sen jollain tapaa rauhoittavan sisälläni myllertävää kaaosta. Lisäksi kävin muutamia kertoja psykiatrin juttusilla. Juttutuokiot helpottivat oloani, mutta oli uusi kokemus puhua niinkin henkilökohtaisista asioista tuikituntemattomalle ja olla haavoittuvainen hänen edessään. Vastaanotolla kuitenkin opin itsestäni rutkasti lisää, minkä lisäksi opin erilaisia tapoja katsoa ja käsitellä asioita.

Maalis-huhtikuussa varasin kesälle lennot USA:han ja tuota matkaa odotinkin innolla, mutta samalla myös hieman peloissani, sillä minulla ei ollut hajuakaan, mitä se toisi tullessaan.
eee
Lopulta tuli se kauan odotettu päivä, jolloin oli aika lähteä kolmen viikkon mittaiselle matkalleni. Reissu olikin jotain aivan järjetöntä ja tuntui niin oikealta, kun vaan voi tuntua. Kuten sanottu, myös tuolla tuli ajoittain itkettyä mm. reistailevaa luottokorttia, mutta kaiken kaikkiaan kyseinen matka lunasti kaikki odotukseni ja enemmänkin. Tällä matkalla sain vastauksia moniin kysymyksiin ja tietynlaisen mielenrauhan, joka on läsnä vielä tänäänkin.

Tulevaisuudesta en voi olla varma, mutta ehkäpä joskus muutaman vuoden päästä on taas syytä ko’ota vastaava postaus. Tästä tulikin aivan hirvittävän pitkä. Niin pitkä, etten edes itse meinaa jaksaa tätä oikolukea, haha. Kiitos kaikille, jotka pläräsivät loppuun saakka ja kertokaahan kommenttiboksissa, mitä piditte! 🙂

What’s up?

Processed with VSCO with e3 preset
I thought I’d just simply write something about my life these days. I have told you guys about my lonely moments, but my life has not been just that at all. Actually for the past few weeks it’s been a bit more difficult to get myself up from the bed in the mornings because of the increasing darkness here in Finland, but other than that everything’s been great! I’ve been feeling good about the everyday life. Work has been fun and so has my free time. Next up is a little longer weekend than normally which I’m so excited about since me and my friend will be heading to Helsinki. It’s been a while since I’ve been there. Cannot wait to visit all the cute cafes around there! I still have a massive travel fever so maybe just basically getting out of town will ease it a little bit. At least I hope so…
Processed with VSCO with e3 preset

Below I listed some of the best things about the past few weeks:

❤️ Lots of friendly costumers at work and great convos with them. There can never be too many costumers that make my day and hopefully I every now and then make their day as well.

❤️ Up coming Helsinki trip and brunch plans with friends.

❤️ Good ol’ songs which I didn’t even remember exist.

❤️ Not-so-bad weather. I mean it’s been raining, but most of the time when I have gotten off work the sun has come out.

❤️ Evening walks alone and together with mom.

❤️ gluten- and sugar-free cornflakes with oatmilk. I don’t know, it’s just so delicious!

❤️ Just a good mood in general. Without a reason.

❤️ When the house is cold and you get to go under the planket and the cozy and warm with it. Oh, the best feeling ever.

❤️ A kick off cruise we had with the coworkers a couple of weeks ago. (Btw how many times have I said work in this post so far? Lol.)

❤️ A new filter I bought for vscocam! I had gotten bored of the old filter I had been using for a few years now. Something about it just didn’t feel right anymore, but now that I found this new filter my Insta feed is beginning to look like Christmas… Lol no, it’s beginning to look like I want it to look.

❤️ My manager’s overly cute puppy that has paid a couple of visits at work.

❤️ The fact that I could probably go on and on and on with this list and find more good than bad things to say.

How has your life been here lately? Whether it’s been good or bad I’d like to heart about it!
Processed with VSCO with e3 preset

Rainy Day @ Mama Bear

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset
Is there a better way to spend a rainy day than an oatmeal date and catching up with a friend? What comes to today, I couldn’t have imagined anything more perfect.

This little Cafe called Mama Bear is by far one of the cutest Cafes in Tampere. Their oatmeal is the most delicious oatmeal I have ever had, but only the fact alone that their puppy welcomes everyone in at the door would be enough to make you want to go there again. Especially if you’re a crazy dog person like me. Just when we were about to leave they started playing live music and make waffles.

The downtown area needs more cute, cozy and healthy places like this one!

Lonely

Processed with VSCO with b5 preset
Today my friends, I’m going to talk about something. Something I never thought I’d open up about, because to me, it has always been more or less embarrassing. However, I right now I feel like the only way to handle my frustration is to write about it.

I enjoy quietness, I enjoy hearing nothing but my own thoughts, I need moments when it’s just me hanging out with myself, I love the kinda mornings, when I get to wake up to an empty house and get up to make breakfast for myself.

I love it, all of it. But throughout my entire life there have been times and days when I feel lonely as hell.
Processed with VSCO with c1 preset
I guess I have myself to partially blame. I have always been kind of picky with people. I don’t want to just spend my time with someone. I’m rather alone than with people I don’t feel 100% comfortable around. Whenever I am alone though, I always long for those I can be myself with, those who are like me. Those who get me, those that make even quiet moments feel something else other than awkward. Boy, those people are hard to find.

I have always wanted a person, my person. Person to go to grocery shopping with, do spontaneous stuff with, be quiet with, be silly with, dream about the future with, go get take out with, have dinner at parents’ house with, fall asleep with… And I have found that person. I have found that person, but I found him on the other side of the world.

Don’t take me wrong, I wouldn’t trade him for anything and every second is worth for the wait, but I wish he was here to share these lonely and not so lonely moments with. He’s the person I feel as comfortable with as if I was alone, but at the same time I’m with someone, I’m with him and that’s the most comfortable feeling in the whole wide world.

Unfortunately, he’s also the person I go off on whenever I feel frustration due to loneliness and everyone’s busy schedules. It’s just that I never feel comfortable enough to show myself being upset to others, even though sometimes they’d be the ones deserving it more.
Processed with VSCO with g3 preset
I feel like I always tell myself that I’m fine with not having so many friends to hangout with, but in reality I would love to always have someone to randomly call and ask that person to go do something with me. These days last minute stuff is very rare I feel. If you want to see someone the date is usually scheduled a week or two in advance or it ain’t happening.

At this age it’s also difficult to make friends. I mean, it’s easy to get to know new people, but deepening the connection is hard, at least for me. Often these are the people you see at school or at work daily. They are always there and you may enjoy their company a lot, but you never really spend time with them outside school or work.

I’m always too shy to randomly ask anyone ”new” to hangout. I just stay in my comfortzone, even though I know by stepping out one can gain a lot. Actually, one of my best friends became one of my best friends, because she was brave enough to contact me after high school. We had been school mates for a few years, but I guess neither one of us ever realized how much we had in common until a few months before she graduated. First we didn’t talk for a few months, but then all of a sudden I got a message from her and there it all started. I hope the friendship will last a lifetime, no matter where life takes us.
Processed with VSCO with c1 preset
Today was one of those typical days graving for somebody’s company, plus it’s that time of the month. I woke up in the morning feeling excited about the new day… Until I realized I had eaten the last banana yesterday, it started raining just when I was about to go out, the house was super cold, my stomach hurt and I had nothing to do all day. The circle of negativity was ready and going full speed.

As I’m writing this I realize that all these lonely moments I used to fill up with workouts. That’s why rest days were hell for me, because those were the only days I felt this way unless I had stuff planned for the entire day. Nowadays everyday is a rest day and I see I still don’t know how to deal with it.

I have mentioned this subject before in one of my previous posts, but I made it look like it doesn’t bother me that much. All in all, I am lonely, every now and then. I have always been whether it’s been my choice or not. Like I said at the beginning, it’s embarrassing to admit, but at the same time feels relieving to say it outloud.
Processed with VSCO with b5 preset

Fingers Crossed

There’s still some summer left, but I’m ready for the up coming fall and winter. At least I think I am. I’m wanting time to run by fast, but at the same time the thought of winter scares the heck out of me. The past two winters have been mentally very rough for me due to everything that’s happened in my life during those times. And even though I now feel happy and optimistic, I’m afraid of life possibly surprising me with something bad. I know that’s not a good way of thinking, but I can’t help it. In my mind right now, summer is the good, winter is the bad. It’s not that I dislike winter, I actually used to love it. However, like I said during the past a couple of years winter has literally been the dark time of my life and summer has brought the light. This year, I’m hoping for a happy winter. I’m hoping to be able to enjoy my b-day, Christmas, New Year’s and just the everyday life without any dark shadows over my head. So yes, I’m ready for the up coming fall and winter – with my fingers crossed!
Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset

MY HOTEL CHOICES: POD 51 – NEW YORK CITY

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetAs I was booking the hotel in Finland I fell in love with the view from the rooftop and I thought this one wasn’t too expensive for me like the other ones I had explored on the booking website. I also figured the hotel would be pretty close to Time Square – ”Perfect!” I thought.

When I finally got to the hotel after travelling all day long I was SO tired. I had absolutely no idea what to expect from the hotel and I was afraid of the rooms being ugly, dark and all kinds of bugs running around. (Haha, always expecting the worst right.)

Fortunately the reality ended up being the opposite of my nightmares. The employees were very friendly and helpful. My room indeed was very very small, but just perfect for me. It was white, clean, modern and the view from the window was pretty nice as well! I fell in love with the hotel right away. The plan was to only sleep at the hotel after spending the days by exploring the beautiful city so the hotel offered me just what I needed: a perfect little room to sleep in and a private shower. Apparently they also have rooms where you share a bathroom, but I didn’t feel like taking my shower anywhere where there’s a chance of a stranger walking in on me.

I think the only minuses where that the hallways of the hotel where kinda dark since there where no windows. Luckily people normally don’t spend much time in the hallways so I guess this one doesn’t really matter that much. Another thing was that the hotel wasn’t as close to Time Square as I thought it would be. Actually from my point of view it was pretty far away. I mean I did walk to Time Square, Central Park and many other places, but let me tell you: that was A LOT of walking and at some point my feet just could not do it anymore. I thought I would be unstoppable, but I have to admit that I wish I had paid a bit more to stay at a hotel right by Time Square. It would have been a lot easier especially since I was in the city for only a couple of days. However, the area where POD 51 is located at is still pretty nice in my opinion AND Whole Foods is right around the corner! Also I heard that the restaurant in the hotel has some great burgers.

All in all: I enjoyed my stay. I would recommend POD 51 if you’re looking for a nice, basic hotel which is not crazy expensive.

Day Off Talk

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset
Today has been a perfect chill day! Exactly what I needed after working seven days in a row. I have been just enjoying myself and good food such as these sweet potato burgers I just had for dinner. Sometimes it’s nice to cook something a bit fancier, even just for yourself. This was my first time making them and I think I did great! Healthy, yet so delicious. By the way, the sauce is non-dairy as well. It’s made of soy yogurt, chili and garlic.

One other thing I did today was that after years I took my first photos with a real camera which I had turned my back to after getting my first iPhone. It’s so easy to just capture moments with a phone and not have to drag this huge thing with me everywhere. But now that I have found it again, I’m full of inspiration and just loving the quality of the pictures.

Here lately I have been craving for a new camera, but I think it doesn’t make sense to buy a new one yet since my old one is working just fine and like I said I haven’t been using it for a while. It’s time to show myself that if I had a new camera I would actually use it and not leave it again because it’s just too big. So from now on I hope you won’t see only iPhone photos on here.

Now this girl is going to take a warm shower and get ready for bed, because tomorrow my alarm will once again go off at 4.30 am. Nighty night lovelies!

A Yummy Smoothie Recipe for Fall

Processed with VSCO with c1 preset
I haven’t been a huge fan of blueberry smoothies, but yesterday I accidentally succeeded on making one just by throwing into the blender everything I thought would go well together. I used the same exact recipe this morning as well and I thought I’d share it with you guys too!

You’ll need…

A banana
some frozen blueberries
protein powder
green powder
soy yogurt (or any other yogurt)
and chia seeds

Then just simply mix them all together and put whatever you want on the top! I like to use peanut butter. It’s delissshhhh!

Goodbyes

Processed with VSCO with c1 preset
Happy Fri… Oh wait… It’s actually kinda Wednesday-ish for me, since I work over the weekend. Today we said goodbye (not forever!!) to one of the best work buddies ever! Not an easy task to do and I feel like I don’t even fully realize yet that we won’t be seeing her sunny face everyday anymore, she won’t be there to play all the Finnish songs I’m tired of hearing or telling me how much she’s craving for something yummy to eat or making that funny sneaky smile which always made me laugh… One of the best things about her is that she’s always truly happy for others and now I’m happy for her. I feel so lucky to have the best people to work with. One of the best of the best is gone now which does make me feel super empty. I’m thankful for the memories I got to share with her though; all the crazy laughs and silly moments as well as the bad days when we always found a way to cheer each other up. Now she has new adventures ahead and I wish her all the best! Hope to see you soon Kartsu!💕

Happy Days

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with b5 presetProcessed with VSCO with c1 preset
Sometimes doing nothing is the best thing you can do and that’s pretty much how I spent my weekend – doing nothing. Just grocery shopping, one horrible photographing session in the woods (read: I walked there with a dress on. And if that didn’t look funny enough it for sure looked quite hilarious after I started escaping all the ants that tried to bite my feet. Yuck. I ended up just leaving.) On Sunday evening we visited my grandmother’s summer cottage. It was my first (and unfortunately probably last) time there this summer and I’m super glad we went. Boy, I was SO relaxed after sauna, swimming in the lake and food, of course. Need more extempore trips like this one!