Kesävisiitti Turkuun ja Hankoon

08492A19-DA7E-4EAA-8C15-BC3E16092A02
2C7812E5-61B1-4606-9745-F7B9CB615B52

Viime viikonloppuna vietimme ystäväni kanssa kesän viimeistä yhteistä viikonloppua ennen hänen muuttoaan suuntaamalla lauantai-iltapäivästä kohti Turkua.

Turkuun päästyämme käväisimme heti lähikaupassa ostamassa illallistarvikkeet ja väsäsimme nopean ruuan, sillä ainakin minulle oli ehtinyt jo tulla aivan järkyttävä nälkä. Illallisen jälkeen teimme itsellemme kunnon jäätelöannokset ja parkkeerasimme sohvalle katsomaan leffaa, jonka lopulta pysäytymme puoleen väliin, sillä kummallakin alkoi silmäluomet painua kiinni.

Juttelimme vielä myöhään yöhön asti pimeässä peiton alla makoillen, kunnes ummistimme silmämme. Unta piti saada reissun pääkohdetta, Hankoa varten.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja heräsimme ilman herätyskelloa. Ystäväni keitti meille aamukahvit ja pian jo ampaisimmekin tien päälle.

Lauloimme radiossa soivien biisien tahtiin ja rupattelimme sillä välin, kun rankkasade ja ukonilma näyttivät meille tietä kohti ensimmäistä päämääräämme, Fiskarsin kylää. Matkalla pysähdyimme nappaamaan aamiaista ja juoksipa tien yli kaksi peuraakin.

Saavuttuamme Fiskarsiin, vierailimme ystäväni isän putiikissa, Ruokapuoti Lumossa (ihana pieni putiikki täynnä luomu-/lähiruokaherkkuja!), minkä jälkeen ehdimme ottaa tosistamme muutamat kuvat ennen kuin rankkasade yllätti meidät jälleen! Meillä oli kivaa koko ajan, mutta aloin jo turhautua tuohon säähän todella, sillä näytti siltä, että koko päivä tulisi vain satamaan vettä eikä nyt todellakaan puhuttu pienistä kuuroista.

Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Hankoa. Satoi, satoi ja satoi, mutta juuri ennen kuin saavuimme Hankoon taivas selkeni ja jopa aurinko suvaitsi tulla paikoitellen esiin! Mikä helpotus, että saimme kierrellä kaupunkia rauhassa ilman sateenvarjoja.

Hangosta jäi oikein söpö vaikutelma, mutta ehkä se on juurikin sellainen kesäkaupunki, josta nauttii eniten, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lämpöasteita on kylliksi.

Nähtyämme tarpeeksi ja napattuamme haluamamme kuvat, lähdimme takaisin kohti Turkua, jossa vietimme myös lauantain ja sunnuntain välisen yön. Söimme edellisillan ruokien loppuja ja katsoimme loput jo aloittamastamme elokuvasta. Maanantaina päivällä ajoimme Tampereelle ennen työvuoroni alkua.

Nyt fiilis on haikea. Olisipa tuo viikonloppu voinut jatkua pidempään, paljon pidempään. Se tuntui kuin minilomalta kauemmaksi kuin parin tunnin päähän.

PS. Kuvia otimme tuolla reissulla paljon! Tulenkin postailemaan niitä täällä tasaiseen tahtiin seuraavien postausten yhteydessä. 🙂

Muuttaako vai ei? – Kuulumisia

BBF98BC5-8B6C-4028-9586-9D8FC135E03D

Moikka!

Tuli äkkiseltään sellainen fiilis, että haluaisin tulla rennosti kirjoittamaan ihan vain kuulumisia. Olen tästä aijemminkin puhunut, mutta välillä on ikävä niitä blogiaikoja, kun kirjoitettiin joka päivä, kuvat olivat nopeita räpsyjä ja tekstiksi kyhättiin mitä ikinä sattuikaan tulemaan mieleen, välillä siinä ei ollut päätä eikä häntää. Ehkä juuri siksi tulikin kirjoitettua niin usein, kun postauksiin ei niin paljon panostettu ja jos vaikkapa kuvia ei ollut, niitä saatiin nopeasti aikaan ottamalla muutama nopea kuva peilin kautta. Sen kummempia valmisteluja ei kaivattu.

En noihin aikoihin haluaisi palata, sillä tykkään yleensä panostaa eritoten kuviin ja valokuvaus sekä kuvanmuokkaus ovat  rakkaimpia harrastuksiani, mutta tekstin suhteen kamppailen usein, sillä aina tuntuu, että pitäisi olla jotain tärkeää asiaa tai rajattu aihe, mistä kirjoittaa. Aiheen ollessa hakoteillä tuntuu turhalta kirjoittaa mistään.

Tänään kamppailen kaavoja vastaan ja kirjoitan niitä näitä. Siirrytään siis kuulumisiin!

Olin ajatellut olla tästä hiljaa, kunnes olisin tehnyt päätöksen, mutta haluan olla avoin ja kertoa, että minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa kokonaan Pispalaan. Mitä enemmän tuota ajattelen sitä oikeammalta ratkaisulta se tuntuu. Jopa talven bussiaikataulut vaikuttavat olevan sitä mieltä, että minun pitäisi muuttaa. Ne kun eivät oikein sovi omiin aikatauluihini. Pienenä vannoin muuttavani takaisin Pispalaan sitten, kun olen ”iso” ja välillä siellä kävellessäni olen miettinyt sitä, miten elämä tuntuu vievän minua suuntaan, joka ei mahdollista tuon lapsuuden haaveen toteutumista. Se on tuntunut haikealta, vaikka olenkin tiennyt haluavani tuota toista suuntaa enemmän. Kun Tyynen omistaja ehdotti, että muuttaisin heille, se tuntui kohtalolta.

Samaan aikaan tuntuu haikealta ajatella muuttoa pois perheen luota. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa kaivannut kipeästi muutosta elämäntilanteeseeni, mikä on varmasti näkynyt myös täällä blogissa. Ikäiselleni on toki normaalia muuttaa pois kotoa ja monet muuttavat paljon aikaisemmin. Välillä onkin tuntunut vähän nololta sanoa, että asun vielä vanhempieni helmoissa. Se on tähän mennessä kuitenkin ollut minulle ainoa oikea ratkaisu.

Suunnitelmissani on ollut muuttaa viimeistään ensi vuonna pois ja minun tapauksessani tämä tarkoittaa kauas pois. Omatuntoani kolkuttaa, kun mietin muuttoa Pispalaan, sillä en tiedä, kuinka usein tulen tulevaisuudessa näkemään perhettäni. Pitäisikö minun siis viettää tämä viimeinen vuosi kirjaimellisesti heidän kanssaan eikä nähdä vain kerran pari viikossa? Samalla Pispalaan muutto tuntuu oikealta ratkaisulta. Uskon myös siihen, että elämässä hulluimpiinkin tilaisuuksiin kannattaa tarttua, jos vähänkin sitä harkitsee, sillä usein niistä tulee seikkailuja tai vähintään opetuksia.

Äh, en tiedä mitä tehdä! Katsotaan, ehkä keksin jonkun väliratkaisun.

Elämäni on viimeiset pari viikkoa ollut aika kiireistä, mikä on tavallaan ihan hyväkin. Tämä tuleva viikonloppukin on täyteen bookattu, joten tylsää ei tule olemaan.

Tällä viikolla olen joka päivä pyöräillyt töihin ja takaisin. Siinäpä on ainakin tullut päivän liikunnat tehtyä. Oli muuten raskasta polkea yksi päivä kovaan vastatuuleen! Meinasin ruveta itkemään, kun väsytti ja ärsytti niin paljon, hah. Täytyy sanoa, että olo tuntuu nyt vähän ylirasittuneelta ja aamulla heräämisen jälkeen syke tuntuu olevan koholla, joten paras himmata tahtia hieman.

Runsaan aerobisen liikunnan vastapainoksi on tullut syötyä vähän liikaa suklaata. Karkin suhteen olen tullut siihen tulokseen, ettei sitä kannata ostaa, sillä siitä tulee helposti huono olo, mutta suklaata voisin syödä vaikka kuinka paljon, ja tietty kaikkea, missä on suklaata. Haluaisin äkkiä päästä tästä suklaan rohmuamisesta eroon tai ainakin hillitä sitä vähän. Niimpä tehtiin poikaystäväni kanssa diili, etten saa syödä suklaata seuraavaan kahteen kuukauteen. Saa nähdä miten pärjään! Tavallaan olen nykyään sitä mieltä, etten halua rajoittaa itseäni liikaa, mutta nyt totaallinen vieroittuminen taitaa olla paikallaan. Näistä jutuista voisin tehdä jossain kohtaa oman postauksensa, sillä viime aikoina on taas tullut taisteltua jonkin verran oman kehon hyväksymisen kanssa.

No, jopas! Tästä kehkeytyi ihan super pitkä ja varmaan sekavakin postaus. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti. 🙂 Tässä vaiheessa taitaa olla aika toivotella hyvät viikonloput ja palaillaan asiaan ensi viikolla! <3

 

Hauvan vahtina – kesän viimeisiä viikonloppuja

5CDB0F8E-0F75-4F37-BFA3-7B02BACE3E03487132AC-FC81-430B-9DAF-A1C6038937135222A62A-403A-461D-BBCA-DDBB3A0924B43BE97FBE-6596-4057-B913-36C836B77A5EB822CDC0-2F50-4B49-A866-4A116BCF6EA5AB63052C-A50A-4689-8CA3-08D5E560BDE64B7C5203-4036-4233-9EF1-4C9038131BE6

Tällä kertaa ei ole muuta heittää kuin puhelimella otettuja kuvia, sillä viime hetkellä päätin jättää kameran kotiin. Tuon pienen karvakasan kanssa meno on nimittäin sen verran vauhdikasta, ettei siinä paljon kuvia ehdi pysähtyä ottamaan! Voisinpa saada edes hieman Tyynen energiasta itselleni. Tavallaan kyllä saankin, sillä pelkästään sen touhujen seuraaminen saa niin hyvälle tuulelle.

Lauantaina mentiin ystäväni ja Tyynen kanssa lenkille. Sade ei onneksi yllättänyt meitä ja päästiin kuivina takaisin. Niin siis muut paitsi Tyyne, joka on muuten kunnon vesipeto. Varsinkin näillä kuumilla keleillä uiminen lenkillä on ihan must!

Lenkin jälkeen jätettiin Tyyne hetkeksi kotiin ja käytiin Cafe Pispalassa syömässä. Jälleen kerran ruoka oli todella hyvää ja tunnelma aivan kuin etelässä. Meistä kirjaimellisesti tuntui, kuin oltaisiin oltu ulkomailla, sillä ympärillä puhuttiin oikeastaan vain englantia. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, etenkin brunssiaikaan!

Myös sunnuntain päädyin hengailemaan Pispalassa. Syötiin aamiaista parvekkeella, käytiin lenkillä ja iltapäivästä mentiin koirapuistoon tapaamaan Tyynen sisaruksia ja mammaa tämänpäiväisten 1v. synttäreiden johdosta.

Olipa taas kiva viikonloppu, vaikka ohjelmaa oli niin paljon, etten ehtinyt edes silmiäni räpäyttää ja jo on taas uusi viikko alkanut. Nyt alkaa muuten tuntua siltä, että syksy tekee tuloaan; iltaisin on jo suht pimeää ja aamuisin kovin viileää. Tavallaan odotan jo sitä, että saa käpertyä peiton alle lämpimään, kun ulkona sataa kaatamalla vettä. Tavallaan taas… huh, hirvittää!

Päiväreissu Naantaliin

Aiemmassa postauksessa ehdinkin jo mainita päiväreissumme Naantaliin vanhempieni kanssa ja lupailin laittaa kuvia, joten tässä niitä nyt olisi! Tällaisia ihania, kuumia kesäpäiviä tulee kyllä syksyn tullen niin ikävä. Onneksi tämä kesä on kerrankin ollut kunnon kesä! Niin, ja löysin muuten viimein kauan etsimäni vyölaukun. Tarkentaakseni, en siis etsinyt mitään tiettyä vyölaukkua, mutta jonkinlaisen halusin ehdottomasti ja nyt sain sellaisen! Sitten niihin kuviin…
2ECCD4BD-32F4-40B9-8BCC-8A0DFCCAA99D27960E41-BE8D-4EFE-8C55-694855C5BA470768BC48-1E0C-4036-B4B7-00101D3C5FD45A4B260F-8F3D-4D26-8236-1F92FCE1ED1AB64B4626-7955-41B7-9F4E-D042DDFB6274F9FE641B-EC98-4A33-884A-A033BC4293BE
C8F3F3E4-E5C7-4935-9B1C-123E8E993906
07AA383D-6DEF-4B21-B08B-6A4502BB706B
Ihanaa päivää juuri sinulle!

Viime aikojen parhaat X 10

1. Sandron lounas buffet! Mikäli asut Tampereella tai olet tulossa visiitille Tampereelle päin, suosittelen lämpimästi testaamaan tämän mestan (josta muuten suurin osa postauksen kuvistakin on otettu). Erityisesti lounas oli mielestäni huippu! Olen ollut nälkäisine mahoineni paikalla myös illallisaikaan eikä sekään pettymystä tuottanut, mutta ensi kerralla taidan valita listalta lampaan sijaan esimerkiksi täytetyn bataatin. Illallinen oli myös suht hintava, joten en usko (tai ainakaan toivo) eksyväni Sandroon siihen aikaan turhan usein…

2. Piknikit! Viime aikoina on tullut pikniköityä useammin kuin kerran, mikä on ollut ihan parasta. (Lukuunottamatta kaikkia niitä ampiaisia, jotka ovat yrittäneet tulla osingolle!?)
B31230CF-0B8B-4C1E-893E-134220CF933E
3. Koko viime perjantai! Vietin kaverini kanssa lähes koko päivän syöden, shoppaillen ja valokuvaillen. Meillä oli niin hauskaa, kuten aina. Tämä kyseinen ystävä muuttaa kuukauden päästä pari tuntia kauemmaksi ja yllättäen taisin jo eilen tirauttaa muutaman kyyneleen tämän johdosta… Ollaan tässä viimeisen vuoden sisään tehty töitä yhdessä ja vietetty usein vapaa-aikaakin toistemme seurassa, joten tulee olemaan todella outoa, ettei hän enää kohta asukkaan lähellä eikä ainakaan extempore voida hengailla, kuten on ollut tapana.

4. Päiväreissu Naantaliin! Tästä laitan kuvia myöhemmin, mutta tosiaan, kävimme viikko sitten vanhempieni kanssa Naantalissa. Näillä säillä tällaisia päiväreissuja on niin kiva tehdä eikä edes tarvitse muuta ohjelmaa kuin käppäily ympäriinsä. Lapsena kävin silloisen ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa Naantalissa kerran pari vuodessa. Oli ihana verestellä noitakin muistoja.
9941D5DE-2C9E-4B47-9E13-3C10091A0181
5. Lukuisat suunnitelmat! Aina vähintään mielessäni valitan, ettei vapaa-ajassani ole minkäänlaista sisältöä. No, nyt ainakin tämä kuukausi alkaa pikkuhiljaa täyttymään suunnitelmista… Tänään olen menossa lenkittämään Tyyne-koiraa (jota hoidin toukokuun), huomiselle on sovittuna lounastreffit/kahvittelut, minkä lisäksi nään illalla toista kaveria, lauantaina olemme suunnittelleet menevämme SUP-lautailemaan ja sitten menen jälleen Tyynen kanssa lenkkeilemään ja leikkimään. Tämän lisäksi olemme todennäköisesti ensi viikonloppuna tekemässä roadtripin jonnekin ja ennen sitä menen taas Tyynen luokse.

6. Tyyne ja Tyynen omistaja! Edellisestä kohdasta päätellen voisi kuvitella, ettei Tyynen omistaja ole koskaan kotona. Näin homma ei kuitenkaan ole ja silloin kun hän on poissa, ei hän useimmiten ole poissa niin pitkiä aikoja etteikö Tyyne ilman minuakin pärjäisi. Aina on kuitenkin kivempi, kun on joku leikki-/lenkkikaveri sekä minulle että Tyynelle! Toukokuussa asuessani Pispalassa siitä tuli vähän kuin yksi kodeistani ja nautin tuosta kuukaudesta niin, että sitä on vaikea unohtaa. Tänään sain Tyynen omistajalta ikioman avaimen hänen asuntoonsa, joten nyt voin mennä leikkimään vielä useammin, kun ei tarvitse miettiä, miten ja milloin saan avaimen, haha.
BBCBAF14-2543-4870-A1A1-FC8596E50826
7. Paremmat unet! Tuossa jokin aikaa sitten sain nukuttua todella vähän ja tuntui, että olen aivan sekaisin. Nyt olen taas nukkunut enimmäkseen paremmin ja sen kyllä huomaa olostakin. Viime yönä tosin nukuin vain pari tuntia, joten ei oteta sitä laskuihin, eihän?

8. Amerikkalaisen vaihtarikaverin pikavisiitti! Juuri ennen omaa vaihto-oppilasvuottani meidän koulussa oli amerikkalainen vaihtari, joka asui myös jonkin aikaa kaverini luona. Nyt hän oli kuuden vuoden jälkeen vierailulla Suomessa ja minä jo luulin, etten ehdi häntä laisinkaan näkemään, kunnes hän ja suomalainen kaverini yllättivät minut! Ehdimme jutella vain hetken, mutta kaikesta huolimatta oli todella kiva nähdä.
903B2F87-B64E-4331-89C1-5A4921EACEED
9. Ymmärtäminen, että olen jälleen stressannut turhasta! Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että minua todella ahdistaa kaikki uusi ja tuntematon. Aina kun jokin asia ei sujukkaan enää totutulla tavalla ja minun pitää opetella uusi tapa hoitaa asia, ahdistun. Viime aikoina olen jälleen saanut huomata, kuinka nuo uudet jutut eivät loppuviimeksi olekkaan olleet niin mahdottomia, kuin olin pelännyt, joten ihan turhaan stressasin.

10. Kahvi! Ikinä en olisi uskonut listaavani tätä kohtaa, mutta kyllä, olen vähitellen tykästymässä kahviin. Tosin, kun minä juon kahvia, pitää siinä olla paljon kauramaitoa.
85802876-F4E9-420C-9676-FDAF57F0DB7E
Tällaisia! Varmasti näitä on enemmänkin, ei vain tule mieleen juuri nyt. Mitä kivaa sinun elämässäsi on viime aikoina tapahtunut?

Kolmen sekunnin sääntö

A292CC65-F0B2-4DA5-A377-D0BCB91F5488
Olen aina ollut herkkä. Jään helposti miettimään asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Yksikin negatiivinen kohtaaminen saattaa pilata päiväni, etenkin jos olen väsynyt tai nälkäinen. Otan monesti asiat henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi. Jos joskus töissä olen unohtanut ladata kahvinkeittimen aamua varten, on se vaivannut minua niin, etten ole meinannut saada unta. En halua tuottaa pettymyksiä. Minulla on tarve miellyttää.

Edellä mainitut piirteet ovat sopivissa määrin inhimillisiä.
Viime aikoina olen kuitenkin kysynyt itseltäni; onko järkevää antaa sinusta riippumattoman kommentin pilata päiväsi? Onko järkevää menettää yöunet pienen, helposti korjattavan, unohduksen vuoksi? Onko hyväksi vaivata mieltäsi asialla, johon et enää voi vaikuttaa? Kannattaako sinun antaa toisen mielipiteen määritellä, kuka olet?
D9B752D0-0780-48F3-A327-0A2A83E9E2C8
Vastauksena kaikkiin kysymyksiin on luonnollisesti ei. Niinpä kehittelin kolmen sekunnin säännön, joka kuuluu näin: Anna itsellesi kolme sekuntia aikaa miettiä asiaa, minkä jälkeen unohda se. Jos kyseinen asia yrittää kömpiä takaisin mieleesi, ravistele se pois. Sen ei tarvitse olla siellä, mikäli et voi siihen enää vaikuttaa tai et koskaan ole voinut. Älä anna negatiivisille ajatuksille tilaa, sillä ne ottavat helposti ylivallan ja se on menoa se.

Anna olla. Nouse tilanteen yläpuolelle. Keskity nykyhetkeen. Anna päivälle uusi mahdollisuus.

Saatat yllättyä.

Voiko kaukosuhde toimia? – 4,5 vuotta, kaksi eri maanosaa

Olen pitkään miettinyt, haluanko kirjoittaa tästä aiheesta blogissani vai pitäisikö minun jättää aihe blogin ulkopuolelle. Vaikka olen maininnut poikaystäväni teksteissäni monta kertaa, on parisuhteestamme kirjoittaminen tuntunut liian henkilökohtaiselta. Kuitenkin, kun neljän ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen osa ihmisistä ei edelleenkään pidä suhdettamme muiden veroisena päätin, että on aika jakaa omia kokemuksiani. Toivon myös, että kirjoituksestani olisi apua niille, jotka ehkä pohtivat, kannattaako kaukosuhteeseen ryhtyä ollenkaan.

Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet nyt yli 4,5 vuotta ja lähes koko tuon ajan olemme asuneet eri puolilla maailmaa. Tapasimme ollessani vaihto-oppilaana Texasissa. Ennen tuota vuotta en ikinä olisi uskonut, että tulisin USA:ssa tapaamaan jonkun erityisen, mutta kuinka ollakkaan; näin kävi.

Jo suhteen alussa molemmat tiesimme, mihin olimme ryhtyneet enkä muista missään kohtaa harkinneeni kahdesti. Mielestäni on hassua, että ihmiset eroavat, koska tietävät joutuvansa elämään kaukosuhteessa. Jos tämä on syy erota, minusta tuntuu, että ero olisi tullut muutenkin. Miksi ei edes yrittäisi kaukosuhdetta, jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa? Voi olla että homma ei toimi, mutta jos suhteen eteen on valmis tekemään töitä, voi hyvin olla, että se toimii.

6E0A161F-233D-460A-876E-8869EF4450F0

On selvää, että tässä on omat hankaluutensa. Me nähdään yleensä kerran tai pari vuodessa. Loput ajasta vietämme erillämme pitäen yhteyttä iMessagen ja FaceTimen avulla. On totta, ettei virtuaalihali ole sama asia, kuin aito, oikea, kunnon hali, mutta mielummin otan poikaystävältäni vastaan halin virtuaalisesti, kuin joltain muulta halin tosielämässä. Pitää myös paikkansa, että erityisesti näin pitkillä välimatkoilla ja aikaväleillä kahden ihmisen välistä yhteyttä on hankalaa pitää täysin samanlaisena, kuin mitä se on kasvotusten. Kuitenkin, aina kun näemme toisemme jaksan ihmetellä, miten vahva yhteytemme on ja miten voi tuntua siltä, kuin olisimme juuri eilen nähneet, vaikka edellisestä kerrasta olisi vuosi.

Kuten joka suhteessa, meilläkin on olleet omat kompastuskivemme ja kun toinen on kaukana, asioita on vaikeampaa selvittää. Näin jälkeenpäin ajateltuna en kuitenkaan vaihtaisi noita vaikeampiakaan aikoja pois, sillä minusta tuntuu, että juuri niiden vuoksi olemme tässä, missä olemme nyt. Tuskin olisimme näin läheisiä, mikäli emme koskaan olisi joutuneet selvittämään mitään erimielisyyksiä samalla oppien toinen toisistamme.

Aloimme seurustelemaan ollessamme todella nuoria, minkä vuoksi koen, että meille on voinut olla hyväkin elää nämä vuodet eri maissa ja selvittää ketä olemme yksilöinä ja mitä haluamme elämältä. Tiedän, etten itse olisi ollut valmis tekemään niin suuria elämänmuutoksia 18-vuotiaana, mitä fyysisesti yhdessäolo meidän kohdalla vaatii. Tunnen ihmisiä, jotka erittäin onnistunein tuloksin tekivät nuo päätökset siinä iässä, mutta henkilökohtaisesti olin täysi-ikäisyydestäni huolimatta vielä aivan lapsi. Nyt olemme kummatkin omilla tahoillamme saaneet kasvukipuilla hieman ja on ollut ilo huomata, että sen sijaan, että olisimme kasvaneet erillemme tuntuu, kuin olisimme kasvaneet yhteen.

99FA437A-A13E-455E-B9F1-62C1D9F28F93

Vain lähimmät ihmiset tietävät, millaista lokaa olemme vuosien varrelta saaneet niskaamme suhteen ulkopuolelta, kuinka monta kertaa olemme kummatkin kuulleet, miten helppoa olisi löytää omasta kotimaasta joku toinen, kuinka monta ihmistä on asettunut tiellemme, kuinka monta kertaa olemme turhautuneet siihen, ettei suhteemme kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen ole joidenkin mielestä uskottava tai muiden veroinen. Yksityiskohtaisemmat tarinat jätän tämän tekstin ulkopuolelle mm. siitä syystä, etten halua olla kirjoittamassa tätä tekstiä vielä ensi vuonnakin. 😀 Olenkin ikuisesti kiitollinen niille, keille ei koskaan ole tarvinnut todistella mitään.

Vitsailemme aina siitä, miten meidän suhteesta voisi tehdä elokuvan. Sen verran hulluja juttuja jo pelkästään tässä neljän ja puolen vuoden aikana on sattunut! 😀 Juuri kun kuvittelemme, ettei uusia juonenkäänteitä ole luvassa, tapahtuu jotain, mitä minä olin ennen tottunut katselemaan vain amerikkalaisista draamasarjoista miettien, että ohjelmien tekijöillä mahtaa olla varsin vilkas mielikuvitus, kun keksivät kaikki ne tapahtumat.

Luottamus ja kommunikaatio – näiden kahden (tai jomman kumman) puute tietää hankaluuksia. Jos et pysty luottamaan toiseen, tulet hulluksi ja jos kommunikaatio välillänne ei toimi, kärpäsestä voi nopeasti tulla härkänen. Nämä kaksi avainasiaa ovat tärkeitä ei-kaukosuhteessakin, mutta kaukosuhteessa niiden merkitys korostuu entisestään. Matkan varrella meilläkin on ollut tilanteita, milloin pieni asia on kasvanut tarpeettoman suureksi, koska kissaa ei ole heti nostettu pöydälle. Jos olisimme heti puhuneet asiasta, siitä ei koskaan olisi ehtinyt muodostua ongelmaa. Näistä tilanteista ei voi muuta kuin oppia.

All in all; kaukosuhde voi toimia, mikäli molemmat sitä haluatte, mutta ehkä tällaiseen ei kannata ryhtyä, jos haette vain hetken huumaa. En tarkoita, että heti pitäisi olla valmiina yksityiskohtaiset tulevaisuudensuunnitelmat (ei meilläkään ollut), mutta uskoisin, että olisi ainakin hyvä pystyä näkemään toinen siinä vierellä pidemmälläkin tähtäimellä eikä vain hetkellisesti.

AF383B73-61E6-4286-AE29-6502C443504E

Suhteen aikana minulle on muodostunut viha-rakkaussuhde lentokenttiä kohtaan. Lentokentät ovat maailman parhaita paikkoja, kun tietää näkevänsä toisen kymmenen Netflix-sarjan jakson jälkeen. 😀 Samalla ne ovat maailman ahdistavimpia kolkkia, kun joutuu lähtemään kotiin ja sanomaan raastavat heipat ainakin puoleksi vuodeksi.

Sen jälkeen, kun on hengaillut toisen kanssa joka päivä, koko ajan, on hankala jälleen tottua olemaan yksin, mutta vähitellen aika tekee tehtävänsä ja yksinolemiseen turtuu taas. En voi sanoa sen olevan kivaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Vaikeinta on siis aina heti sen jälkeen, kun olet saanut muistutuksen siitä, kuinka huippua on tehdä asioita yhdessä. Pitkän odotuksen jälkeen toisen seuraa osaa myös todella arvostaa eikä sitä pidä itsestäänselvyytenä.

Minulle kaukosuhde on kuin mikä tahansa muu suhde pienillä lisäkoetuksilla. Jos noista lisäkoetuksista selviää, miinukset muuttuvat plussiksi, sillä jokainen matkan varrella vastaantuleva kuoppa vain lujittaa suhdettanne entisestään. 🙂

To me a long distance relationship is like any other relationship with a little more challenge. If you guys are able to overcome the challenges together as a team you’ll see how every bump in the road makes your relationship stronger. 🙂

CAN A LONG DISTANCE RELATIONSHIP WORK? – 4,5 YEARS, TWO CONTINENTS

For a while I have been thinking if this is something I should write about or should I just leave it outside of the blog. I know I have mentioned my boyfriend a lot in my posts, but actually writing about him and our relationship has felt too personal. However, when after 4,5 years together some people still don’t take us seriously, I decided it’s time to share a piece of our story and my experiences on the subject. Also, I hope I’ll maybe reach someone in the same type of situation and reading this will bring them some hope.

We now have been dating for 4,5 years and almost the whole time we have had to deal with the long distance. Me and him met during my exchange year in Texas. Before that year I never ever thought I would find someone special from the USA, but here I am; more in love than ever.

Already early in the relationship we both knew what we had gotten into and I don’t remember thinking twice on it. I think it’s a bit funny how couples break up before even giving it a shot knowing they would have to deal with the distance. I think in those cases there has to be an another reason for them to break it up as well. I mean, why wouldn’t you even try it if that’s the person you really want to spend your life with? There’s always the possibility of it not working out, but if you guys are willing to put some effort into it you might find yourself from a very well working relationship.

It’s clear that long distance relationships have their own difficulties. We normally see each other in person about once or twice in a year. The rest of the time we stay connected by chatting on iMessage and FaceTime. It’s true that a virtual hug cannot beat the real, warm squeeze but I would much rather receive a hug from my boyfriend virtually than a hug from someone else in real life. It’s also true that living so far apart it is not so easy to maintain as strong connection as the connection is whenever you guys are face to face, but every time I see him I can’t help but to wonder how perfectly we just click, even if it’s been a year since the last time we saw each other.

Just like every relationship we have had our own challenges and as the other one is far away from you things suddenly are a bit harder to solve. However, I have to say that I’m thankful for the hard times just as I am for the good times, because without the bumps in the road we wouldn’t be where we are today.

At the time of us getting together we were both pretty young which makes me feel like it might have also been a good thing to live in our own worlds for a few years to figure out who we are as individuals and what we want from life. When we started dating I was 18 years old , ”an adult”, yet still way too young and immature to make the kind of life decisions I would have needed to make for us to live together. In fact, as a 22-year-old I still feel more or less like a child. I do know people who were successfully able to make those decisions at such a young age, but I truly feel like for us the time just wasn’t right for many reasons. You would think that growing up spending most of the time away from each other had made us grow apart, but I honestly feel like dispite of everything we have very much grown together.

Only the people closest to us know how much we have been through, how many times we have been encouraged to find someone in our own home countries, how many people have attempted to get in the way, how many times we have gotten frustrated with the fact that after all these years our relationship still is not valid for people. All those detailed stories I’ll leave out simply because I want to be done writing this blog post before next year. 😀 I just really want to thank all of those who we have never had to prove anything.

We always joke about how our story would make a great movie. It really would, given everything crazy that has happened in only 4,5 years alone! 😀 Just when we think we have seen it all, life surprises us with a new plot twist, something I used to only see in movies and TV shows.

Trust and communication – without these two you’ll most likely face difficulties in the relationship. Not being able to trust your partner will eventually drive you crazy and if the communication between you two is not working like it should a small little thing can easily grow into a much bigger deal than it would have been if you guys had talked it through right away.

All in all; a long distance relationship can work if you both want it to do so, but maybe you shouldn’t get into it if you’re only looking for someone to ”Netflix and chill” with. I do not mean that you guys need to right away have a future plan with all the details ready, but I recommend you to ask yourself: do I see myself with this person in a long run? If the answer is yes you should definitely see where it goes.

Due to this relationship I definitely have a love-hate relationship with airports. They are the most awesome places in the world when you know you’ll see your love after only ten episodes of Netflix series. 😀 At the same time they are the most sadenning places whenever it’s time to go home and say goodbye for at least half a year.

After getting used to hanging out with each other all day everyday it’s very hard to deal with being alone at first, but it gets better by time and you learn to live with it. I personally have the hardest times right after getting reminded how amazing it is to do stuff together with my boyfriend. However, whenever you guys don’t see each other often you really know to appreciate the time you do get to spend together and you don’t easily take it for granted.

To me a long distance relationship is like any other relationship with a little more challenge. If you guys are able to overcome the challenges together as a team you’ll see how every bump in the road makes your relationship stronger. 🙂

Ihana ilta

BE90D55C-5B4E-4C5A-9EFF-5C1AAFAC271F8A4DE54E-8CA0-4F7D-AD3A-C8C0A03B940FB0F52436-D9FC-4708-9B4E-113ED8F3A9160BF914EC-67AB-41CD-95DB-B7748BB99BF1074DA6F9-3BD4-41CF-9429-D6052C3C9AA9888A96B8-459E-4825-A258-E01768EF1C86
Tuijotin tyhjää tekstikenttää. En tiennyt, mitä sanoa. Tuntui, että pitäisi välillä kirjoittaa muustakin kuin USA:sta. Samalla tuntui, ettei ollut mitään muuta, mistä kirjoittaa. Ajatukseni harhailivat luokassa ”pitäisikö kertoa, että kaktukseni kuoli?” eli toisin sanoen; mitään kertomisen arvoista ei ollut. Suomessa ollessani elän surullisen harvoin. Elämisellä tarkoitan asioita ja kokemuksia, joiden jakaminen saa silmäni loistamaan, niistä kirjoittaminen saa sormeni sauhuamaan ja niiden ajatteleminen tuo auttamatta hymyn huulilleni.

Huokaisin ja suljin tietokoneen.

Samana iltana olin sopinut meneväni joogaan kaverini kanssa. Lopulta päätimme muutamien sattumien seurauksena skipata joogan ja sen sijaan suunnata rannalle kassit täynnä marjoja, patonkia ja levitteitä. Levitimme istumisalustan auringonpaisteesta lämpimälle nurmikolle ja istuimme siinä jutellen niitä näitä. Auringon laskiessa päätimme napata muutamat kuvat ennen kotiin lähtöä.

Saavuin kotiin myöhään – joku voisi sanoa liian myöhään, mutta tiedättekö mitä? Nämä ovat juuri niitä hetkiä, kun tunnen eläväni. Kun vielä kotiin ajaessakin naurattaa.

Ennen nukkumaan menoa juttelin vielä perheeni kanssa tovin ja editoin illan aikana otettuja kuvia. Tuosta aamulla niin ahdistavan tavalliselta tuntuneesta tiistaipäivästä oli nyt tullut jotain muistamisen arvoista. Jotain, mitä voisit löytää sanakirjasta kuvauksena sanalle onnellisuus.

Lainauksia vaihtariblogistani vuosilta 2013-2014, osa 1

En tiedä muistatteko, mutta kerroin keväällä eksyneeni vanhaan vaihtarivuoteni aikoihin pitämääni blogiin. Mietin, miten ihanaa oli, että olin ylipäätään kirjoittanut tuota blogia, sillä oli mahtavaa päästä uudelleen elämään ajatuksia, joita tuolloin päässäni liikkui! Tästä syntyi ajatus postauksesta, johon kokoaisin sattumanvaraisesti muutamia lauseita vaihtariblogistani. Lainaukset on suoraan kopioitu tuosta blogista, joten pahoittelut jo etukäteen siitä, ettei tapani kirjoittaa ollut tuolloin maailman selkein, sen sijaan se oli varsin koominen…:-D

(Kirjoitin tämän postauksen jo silloin keväällä, mutten koskaan julkaissut, sillä en ollut tyytyväinen kuviin, jotka olin ottanut viisi vuotta sitten! 😀 Siispä postauksen kuvat on otettu viimeisimmällä reissullani.)

”Texasissa kaikki on suurempaa – ainakin tuntuu siltä. Kuinka voin enää nukkua mun sängyssä Suomessa kun oon 10kk nukkunut täällä sängyssä, joka Suomessa valtais melkein mun koko huoneen!”
Kommentti: Jaksan edelleen ihmetellä tätä joka kerta, kun menen Texasiin ja palatessani Suomeen meidän koti tuntuu hetken aivan kuin nukkekodilta.

”Host mom vei mut tänään ekaa kertaa meksikolaiseen raflaan syömään. Olin kuulemma rohkee kun halusin jo heti maistaa. Ei ihan vielä ainakaan hemmotellut makunystyröitä tää foodi, vaikka ihan ok hyvää olikin. Kaippa siihen on kumminkin pakko tottua, sillä se kuuluu host-perheen ihan ykkös-lemppari-ruokiin.”
Kommentti: Tuntuu niin hassulta, etten tuolloin heti tykännyt meksikolaisesta, sillä nykyään rakastan sitä!

32FAC7A2-322B-4FC5-B83C-531CBECA4323
”Opettaja heijasti taululle sanoja esim ”the thought … thought” ja meidän piti keksiä niiden arvotuksiin vastaus. Vastaus edelliseen oli ”the second thought” Oikeestaan en edes täysin ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta musta toi ei liittynyt matikkaan mitenkään. Muutenkin tunnuin jo tänään pääsevän tähän amerikkalaiseen koulusysteemiin sisään kun melkein joka tunti kulu turhaan löpinään – ainakin tänään. Eikä mulla oo mitään sitä vastaan!”
Kommentti: Tämä lainaus on ensimmäiseltä koulupäivältäni, mistä päästäänkin siihen, ettei asia suinkaan aina jatkossa näin ollut, vaikka koulu suht’ helppoa olikin.

”Melkein koko ajan jouduin pyytään toistaan kysymyksen, koska ne puhu niin hurjaa vauhtia ja siihen kun vielä lisätään sellanen joujou-aksentti (u know xD) niin välillä oli vaikee saada selvää. ”Suomesta? Sehän on paljon kauempana kun Louisiana?”, yks sano, haha.”
Kommentti: ”joujou-aksentti”… haha. Tämäkin on ensimmäiseltä koulupäivältä. Aluksi oli hankala saada selvää, kun joku puhui erikoisemmalla aksentilla ja varsinkin jos hän puhui nopeasti!

E355E6E8-DA0D-4CE3-AC34-B2298973F97C

On niin jumalattoman ärsyttävää välillä kun ei voi sanoo mitä haluaa, sanat menee sekasin ja iisistä lauseesta tulee kajkdjfk4h kun se pääsee äänihuulille. Puhun mitä sattuu, koska haluan vaan sanoo jotain ja myöhemmin mietin, miks ihmeessä päästin sammakon suuustani tai mikä sai mut sanoon, että ymmärrän, vaikka en nappaa pointtia. Tulee niin tyhmä olo.”
Kommentti: Muutenkaan englannin taitoni ei ollut mikään kummoinen USA:han mennessäni ja kielen puhuminen kulutti alussa todella paljon energiaa, kun kaikki piti mielessä kääntää suomeksi sanasta sanaan. Asia helpottui, kun aloin luonnollisesti ajattelemaan englanniksi. Nykyään taas huomaan välillä suomeksi sanovani jotain outoa, koska niin sanotaan englannin kielessä, mutta samaa ei voikkaan kääntää suomeksi. Sanon esim. monesti, että puhelimeni kuoli (kun siitä loppui akku…)

”Pelkästään tänään niin moni ihminen sai mut niin hyvälle tuulelle kukin omalla tavallaan, että mietin vaan, miten kamalaa on palata Suomeen kun ihmiset on niin sulkeutuneina omiin kuoriinsa eikä joka päivä tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia kavereita. Pelkästään tän avonaisen ilmapiirin takia oon jo nyt sitä mieltä, että voisin rakentaa elämäni tänne myöhemminkin tulevaisuudessa. Ite yleensä haluan ensin oppia tunteen ihmiset mun ympärillä, jotta voin olla avoin ja täysin oma itseni, mutta täällä alan ehdottomasti itekkin enemmän avautua ja uskallan ottaa enemmän kontaktia täysin vieraisiin ihmisiin kun voin olettaa etten saa vastaukseks sitä perus suomalaista reaktioo.”
Kommentti: En oikein tiedä, mitä tähän voisi lisätä. Tuntuu, että ennen vaihtoa en osannut yhtään small talkia. Onneksi sain mahdollisuuden mennä vaihtoon, sillä kyseinen vuosi kasvatti minua hirveästi ja rohkaistuin todella paljon!

4FE4838C-5EA7-4E21-AB7A-61C69FAB8E70”Yleensä tunnin alussa porukkaa on ihan ok:sti, tunnin keskivaiheilla ihmisiä on eniten ja kun tunti loppuu, on enää muutamia hassuja jäljellä, haha! Monet tekee sitä, että tulee kesken tunnin kokeileen ja biisin tai parin jälkeen kun hiki alkaa nousta pintaan, totee ettei jaksa ja lähtee lätkiin. Eikä täällä tosiaan tuu kuuloonkaan vetää kahta jumppaa peräkkäin toisin kun Suomen maassa sehän on ihan normaali näky.”
Kommentti: Tämä lainaus koskee ryhmäliikuntatunteja USA:ssa. 😀 Kuitenkin, kun muutama vuosi sitten käytiin kesällä eri salilla ryhmäliikunnassa niin siellä oli enemmän porukkaa eikä ihmisiä tippunut pois yhtä tiuhaan tahtiin.

”Teatteritunnilla meillä on tällä hetkellä meneillään monologeja. Mua jännittää jotenkin hirveesti mun oma, vaikka oon tehnyt monologeja monta kertaa Suomessa, mutta nyt kun se pitää enkuks tarinoida niin pelkään blackouttia. Mut kyllä mulla on takaraivossa sellanen tunne, että hyvin se tulee meneen. Aiheen pitää olla henkilökohtanen ja totta. Mä kerron mun vaihdosta ja fiiliksistä koskien sitä, mutta tähän mennessä monilla on ollu tosi raskaitakin aiheita kuten läheisen (pienen lapsen) kuolema, kaverin kidnappaus, äidin vakava sairaus, veljen vankilaan meno, isän alkoholiongelma… mietin, miten nää kaikki tapahtumat mahtuu edes samaan luokkaan.”
Kommentti: Jep. Ainakin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, kuin olisi kultalusikka suussa syntynyt, kerta omassa elämässäni ei ollut tapahtunut mitään draagista.

289C2AD1-656A-4082-BA24-5DC6BA1285FD

Pari viikkoo sitten (melkein) vietettiin meidän viikonloppua Conroe-järvellä. Host mom oli moneen kertaan kehunut kuinka ihanaa on mennä sinne luonnonhelmaan, kuuunteleen kauniita luonnon ääniä ja rentoutuun. Luonnollisesti, kun suomessa mamma sano, että nyt lähdetään mökille niin siellä sitten ihan oikeesti juostaan kumpparit jalassa paarmoja pakoon, keskellä ei-mitään. No mutta noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin host-perheen kanssa nätille asuinalueelle, uima-altaineen.”
Kommentti: Haha, käsitykseni mökkiviikonlopusta ei ihan kohdannut host-perheeni kanssa, mutta oikeastaan parempi näin!

”Löysin kaupasta tummaa leipää!!!! Sellaselta osastolta, jossa myytiin ulkomaalaisia ruokatuotteita. Toi on ihan samanlaista kun öö Real-leipä, jota Suomessa ainakin oon popsinut. Maistu niin nannalle! Leivän nimi täällä muuten on oiken ”Fitness bread”, ja kaikki sanoo, että it looks nasty samalla kun meikä lipoo jo kieltänsä. Ja keitin muuten ekaa kertaa elämässäni kananmunia (säälittävää). Piti oikein netistä kattoo ohje, kuinka niistä tulee hyviä… heh. Näin sitä oppii.”
Kommentti: SIIS MITÄ? Olin ihan järkyttynyt, kun luin keittäneeni elämäni ensimmäisen kerran kananmunia melkein 18-vuotiaana!

BD9FAC13-66B3-4FDF-8A33-392A911565ED

”Illalla suunnattiin erääseen naapurustoon ajeleen. Kyseinen naapurusto sijaistee noin ehkä puolen tunnin matkan päässä, mutta se TODELLAKIN oli näkemisen arvonen! Tuntu ihan kun ois ollut keskellä elokuvaa – vaan lumikinokset puuttu. Se oli jotain niin upeeta tällaselle joulun rakastajalle, että mitkään sanat tai kuvat ei riitä kertoon. Mulle kerrottiin, että tässä naapurustossa ei voi asua, jos ei laita jouluks noita massiivisia upeita jouluvaloja ja koristeita pihaan. Siltä se näyttikin, sillä kaikkialla oli toinen toistaan upeempia asetelmia.”
Kommentti: Ei lisättävää. Näky oli kirjaimellisesti kuin sadusta kaikkine jouluvaloineen. Vieläkin vaikea uskoa, että tuollaisia asuinalueita on olemassa. Joskus taisin haluta asua siellä, mutta ehk’ en nyt kuitenkaan. 😀 Kuluttaa varmaan ihan järjettömästi sähköäkin.

”Eilinen iltapäivä/ilta kulu täällä meillä kaverin kanssa hengaillessa. En oo pitkään aikaan nauranut niin paljoo – meinasin kuolla muutamaan otteeseen. Unta oli takana vaan muutama tunti, joten tais silläkin olla jotain tekemistä asian kanssa. Myöhemmin särki päätä ja vatsalihaksissa tuntu.”
Kommentti: Tämä ”kaveri” on nykyinen poikaystäväni. 😀 Tuona iltana taisin tajuta olevani vähän ihastunut, mutten olosuhteiden vuoksi halunnut sitä ensin itselleni myöntää.

315B2A45-55B3-484E-913E-E4491ACA0FCB

”En vuosi sitten ikinä ikinä ikinä olis uskonut, jos joku olis mulle tullut kertoon mun elämäntilanteen nyt. Mun vastaus olis luultavasti ollut jotain ”ööööh ahaa” tai semmosta. Vuoden päivät takaperin haaveilin kaiken maailman jutuista. Nyt tuntuu, että mulla on melkeimpä kaikki, mistä oon aina haaveillut – jos arkipäiväsissä asioissa pysytään.”
Kommentti: ❤️

Mökillä

33F922B6-6FC8-4841-A160-4A9994BD72A24CCCFB93-DE03-4A1F-ACEE-E876CB7E718301F6A10F-E703-44CE-AE0E-9D0B16EC0BCDE4CA6CDF-E925-4085-86A3-338CE82CB22A12FB632F-EC4D-4B6F-8F42-5356346C7F1EEC29966A-ABFF-4D26-9932-C805010081096AE72500-22AD-4F76-BD82-B94F8D7EE5F50DF215A5-A03B-427C-BC5D-410D389C7C7C9FE34E72-5DF1-437D-AD92-38EF719AD05571B2BA66-6457-4278-BA6B-9F22871F2D5E86FC2516-D1CE-4EF8-A899-9325E2025F51
Jetlag alkaa vihdoin olla takanapäin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa.

Alan päästä arkeen kiinni. Onneksi siihen lasku on ollut vielä toistaiseksi kepeä ja huomaan oloni olevan paljon levänneempi, kuin ennen lomaa. Olen yleisesti paremmalla tuulella eivätkä pienetkin asiat tunnu maailmanlopuilta. Reissua odotellessa tuntui, että tulistuin tai pahoitin mieleni pienimmistäkin asioista. Olin tosi väsynyt ja välillä jopa itkuinen. Vähättelin itselleni uupunutta oloani sanoen, että on ihmisiä, joiden arkeen kuuluu paljon enemmän uuvuttavia tekijöitä, kuin minun arkeeni. Vasta loman jälkeen tajuan, kuinka paljon irtiottoa tarvitsin.

Eilen vietimme pitkästä aikaa iltaa mökillä; uimme, saunoimme, veneilimme… ja vaikka aluksi punnitsin, lähdenkö vanhempieni mukaan vai en, niin onneksi päätin lähteä, sillä ilta oli oikein rentouttava ja kotiin päästyä uni maistui! Päivälle oltiin kuulemma luvattu ukkossäätä, mutta meitä onnisti, sillä aurinko paistoikin täydeltä taivaalta lähes koko iltapäivän.

Ihanaa viikonloppua!

PS. Toivottavasti postausten kuvat näkyvät teille vaivatta. Minulle ne eivät välillä näy ja välillä näkyvät?